6.2.2017

Jumala on valo



Valo ei ole Raamatussa niinkään abstrakti määre - sähkömagneettinen spektri, jonka ihmissilmä havaitsee - vaan kielikuva totuudesta ja kaikesta hyvästä. Valo viittaa häneen josta se lähtee. Tai paremminkin: Jumala ON valo. Aivan kuten rakkaus on osa Jumalan olemusta, samoin valo. Hänessä ei ole pimeyden häivää, ei mitään vääryyttä eikä syntiä. Sama ominaisuus on hänen Pojassaan, kolmiyhteisen Jumalan yhdessä persoonassa. Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo" (Joh 8:12).

Kulkea valossa. Tämä on Uuden testamentin tärkeitä teemoja. Valo ei saa olla kristitylle abstrakti asia, vaan elämää ohjaava voima. Valossa kulkeminen on valon opetuslapseutta, olemista jyrkkänä vastakohtana yön ja pimeyden voimille: "Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle" (1 Tess. 5:5). 

Valo johtaa yhteyteen. Se johtaa elämään yhteydessä Jumalaan ja toisiimme. Elämään anteeksi annettuina Golgatan veressä: "Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1 Joh 1:7).  

Voimme peilata vaellustamme Sanan ja Pyhän Hengen valossa. Mietintää kannattaa tehdä yksin ja yhdessä. Onko meillä yhteys? Elämmekö anteeksiantamuksessa? Tunnistammeko oman pimeytemme? Näkyykö uskomme armollisena elämänasenteena?

Jumala on valo, joka toimii rakkaudessaan. Hänen läpivalaisuaan tarvitsemme, jottei pimeys saa meissä sijaa. Pimeys kun on - fyysisestikin - pelkkää valon puutetta (talvella on pimeää, koska aurinko on piilossa, kesällä päinvastoin). Niin kovin helposti painumme pimeyteen, käännymme Jumalasta pois. Silloin valo tuntuu suorastaan epämukavalta, sitä haluaa väistää kuin kirkkailla keväthangilla: "Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi" (Joh 3:20). 

Virressä sanotaan: "Kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas" (134:3). 

Tämä on totta. Ongelma ei ole valossa, vaan siinä miten otamme sen vastaan.  

Onneksi Jeesuksessa tapahtuu mahdottomia, syntinenkin voi nähdä, vaikkakin sokaistunein silmin. Jeesus Kristus on näet "todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen" (Joh 1:9). Hänessä on taivaallisen kirkkauden heijastus, armonväläys, jota kaipaamme ja odotamme. 

Edellä mainitun valossa toivotan Sinulle, sisareni ja veljeni: Kirkasta kevättalvea, rauhaa ja hyvää! Pysytään valossa! 
   
"Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1 Joh. 1:5-7).