17.10.2017

Empatia hukassa?


Uusi tutkimus kertoo, että suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin. Onko empatiakykymme hukassa?

Maailma on osin kova ja karu. Elämä täällä Pohjolassakin karaisee. Vaarana on, että kovetumme. Toisiamme ja itseämme kohtaan.

Piispa Irja Askola kertoi tuoreessa televisiohaastattelussaan, että kun häntä kehotettiin muodostamaan kova teflonpinta ankaran palauteryöpyn vuoksi, hän ei siihen suostunut. Askola sanoi, että hänen nimenomainen tehtävänsä piispana oli säilyttää herkkyys, sitä varten hänet oli siihen valittu. Kuulla ja kokea, vaikka se sattuisi.

Repivässä, pinnallisessa ja kyynisessä maailmassa ei ole helppoa kantaa pehmeää sydäntä. Piispa Askolan esimerkki osoittaa, että vaikka herkkyyden varjeleminen on työläämpi tie, se on oikea. Herkkyys tekee meistä ihmisiä. Mikään ei ole kauniimpaa kuin se, että osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää, tulla rinnalle.

- Ei menetetä herkkyyttä, kasvetaan empaattisuuteen!

15.10.2017

Rakkaus voittaa - isä Maximillian Kolben kertomus



”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh 15:13).

Yksi toisen maailmansodan julmuuksista oli katolisen papin Maximillian Kolben teloitus. Hän virui kauhealla Auschwitzin vankileirillä.

Yksi vangeista pääsi karkaamaan. Rangaistukseksi tästä leirin johtaja määräsi kymmenen vankia heitettäväksi bunkkeriin, jossa ei ollut ruokaa eikä juomaa - varmaan kuolemaan.

Eräs julmaan kohtaloon tuomituista oli suurperheen isä. Kuultuaan tuomiosta hän huusi, ettei halunnut kuolla. Isä Kolbe astui silloin esiin ja pyysi saada kuolla perheenisän puolesta. Kun SS-upseeri kysyi Kolbelta: "Miksi haluat kuolla toisen puolesta?" Siihen Kolbe: "Hänella on vaimo ja lapsia." Seurasi hiljaisuus, jonka jälkeen SS-upseeri sanoi vilpittömästi: "Gut" (Hyvä).

Kolbe suljettiin bunkkeriin, jossa hän eli viimeiseksi kymmenestä kidutetusta. Kun bunkkeria tarvittiin muuhun, hänelle annettiin myrkkypistos. Ennen kuolemaansa hän sanoi: ”Risti, seimi ja muut Jeesuksen elämän salaisuudet ovat todistusta hänen rakkaudestaan ihmisiä kohtaan. Joka tämän muistaa, vastaa tähän rakkauteen rakkaudella.”

Isä Kolben pelastama mies, Francis Gajowniczek, selvisi leiristä ja sodan jälkeen oli yksi niistä ihmisistä, jotka edesauttoivat papin pyhimyksesi julistamisessa.

On pahuutta kiduttaa ihminen hengiltä ilman ruokaa ja juomaa. Mutta suurempaa rakkautta ei ole kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Se on Jumalasta.

Hyvä ei aina voita. Ei ainakaan tässä ajassa. Mutta hyvän voittoon uskominen antaa toivon. Toivon siitä, että kerran pahakin joutuu tunnustamaan, että se on oikein ja hyvää (gut). Vain rakkaus voi muuttaa meissä asuvan pahuuden hyväksi.

8.10.2017

Joskus lakeja on muutettava - mielipidekirjoitus KSML 8.10.2017




Joskus lakeja on muutettava

Yhdysvaltain perustuslaissa on taattu oikeus omistaa ja kantaa ampuma-asetta. Tämä perustuslain toinen lisäys 'Second Amendment' hyväksyttiin vuonna 1791.

Oliko 226 vuotta sitten tietoa siitä, että eräänä päivänä kuka tahansa voisi omistaa joukkotuhoaseen? Ei. Mikäli perustuslain toinen lisäys muotoiltaisiin tänä päivänä, olisi käsittämätöntä ellei Las Vegasin tai Orlandon kaltaiset joukkosurmat siihen vaikuttaisi. Mutta silloin ei nähty tulevaisuuteen, kuten ei nytkään. Vai osaako joku ennustaa millaisia aselakeja tarvitaan vuonna 2243?

Olosuhteet muuttuvat. Tekniikka kehittyy. Tiede lisää ymmärrystä. Yhteinen keskustelu vie eteenpäin. Tästä syystä lakeja on aina muutettava ajanmukaisiksi. Epäoikeudenmukaisuuksiin puututtava. Pelottavaa olisi, jos olisimme pysyvästi riippuvaisia päätöksistä, jotka on tehty satoja vuosia sitten. Viisautta ehkä silloin muttei välttämättä nyt.

Sama logiikka pätee kirkkoon. Haasteet ovat käsillä: vuodessa 2017 ja lähitulevaisuudessa. Aikamme kysymyksiä ei ratkaista pelkästään Mooseksen ja Jeesuksen ajan kirjoituksilla, ei edes Lutherin tai Paavo Ruotsalaisen. Vanhaa on hyvä peilata, mutta se ei voi vastata kaikkeen tämänhetkiseen.

USA:n aselait kuulostavat hulluilta, mutta eivätkö myös vaatimukset, ettei kirkko saisi muuttua. Teemmekö itse asiassa enemmän väärin siinä, jopa syntiä, jos emme ota muuttuneita olosuhteita huomioon? Millä tavoin turvaamme tasapuolisuuden kirkossa? Miten ilosanoma toteutuu parhaiten nykytodellisuudessa?

Tahdon kuulua kirkkoon, joka toteuttaa uskoa, armoa ja rakkautta. Ei pelkästään niin kuin se käsitettiin 2000 tai 226 vuotta sitten, vaan niin kuin sen ymmärrämme omassa ajassamme. Rakkaus pakottaa uudistumaan. Muuttunut ajattelu ja tieto kehittymään. Näin asennoituen on mahdollista, että kirkko on tosissaan otettava toimija tulevaisuudessakin. Reformaatioon liitetty periaate kuuluu: ”Kirkon on jatkuvasti uudistuttava”.   

Kirkossa on mahdollista käydä vain yksi keskustelu kerrallaan, siltä tuntuu. Tämänhetkinen kipupiste on tasa-arvoinen avioliittolaki. Vaikka tilanne on yhä kesken, on tulevaisuuden näkymä kirkastumassa: samaa sukupuolta olevien avioliitot tulevat kirkollisestikin tasa-arvoisiksi. Mutta tämän pitäisi olla totta heillekin, joiden elämää se parhaillaan koskettaa. Kyse ei ole ensisijaisesti papeista tai instituutioista, vaan lähimmäisistämme, sisaristamme ja veljistämme. Jännitteet kirkossa kasvavat. Seurakuntalaisissa ja papeissa on yhä enemmän meitä, jotka kannattavat muutosta. Siksi kirkon on ripeästi edettävä kohti kompromissia, joka sallii sateenkariväen vihkimiset ja avioliittoon siunaamiset ilman pelkoa, ilman tuomiokapituleita ja hallinto-oikeuksia. Elämä on nyt. 

Järki ja sydän voittakoon. Se on kristillistä.

Panu Partanen
kirkkoherra
Toivakka 

4.10.2017

Lakeja on muutettava ja tulkittava - myös kirkollisia



Yhdysvaltain perustuslaissa on taattu oikeus omistaa ja kantaa ampuma-asetta. Tämä perustuslain toinen lisäys 'Second Amendment' hyväksyttiin vuonna 1791. Siitä tulee joulukuussa kuluneeksi tasan 226 vuotta.

Noh, oliko tuolloin tietoa, että lähes kuka tahansa voisi omistaa ja kantaa mukanaan joukkotuhoaseita? Ei ollut. Silloin ei osattu katsoa satoja vuosia tulevaisuuteen yhtään sen enempää kuin nytkään. Vai osaako joku ennustaa millaisia ase- ja muita lakeja tarvitaan vuonna 2243? 

Olosuhteet muuttuvat. Tekniikka kehittyy. Tiede tuo mukanaan ymmärrystä. Tästä syystä lakeja on tarvittaessa muutettava vastaamaan vallitsevaa maailmaa. Yhteinen keskustelu on tie. Järjettömyyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista on pidettävä ääntä. Sangen pelottavaa olisi, jos olisimme millään yhteiskunnan alueella riippuvaisia päätöksistä, jotka on tehty satoja tai vuosituhansia sitten. Viisautta silloin muttei välttämättä nyt. 

Sama logiikka pätee kirkkoon. Meidän haasteemme ovat nyt, vuodessa 2017 ja lähitulevaisuudessa. Aikamme kysymyksiä ei ratkaista pelkästään Mooseksen ja Jeesuksen ajan kirjoituksilla, ei edes Lutherin tai Paavo Ruotsalaisen. Vanhasta on hyvä ottaa peiliä, mutta se ei voi mitenkään vastata kaikkeen tämänhetkiseen.

Yhtä hullulta kuin USA:n aselait kuulostavat korvissani tuntuvat sellaiset vaatimukset, ettei kirkko ja sen käsitykset saisi koskaan muuttua. Väitän vastaan: teemmekö itse asiassa enemmän väärin siinä, jopa syntiä, ettemme ota muuttuneita olosuhteita huomioon? Kirkon, sen säädösten ja opin tulee elää myös ajassa. Mikä ajaa lähimmäisenrakkautta? Mitkä säädökset ja lait turvaavat tasapuolisuuden myös kirkossa? Miten Jumalan hyvä tahto toteutuu keskellämme? 

Minä haluan kuulua kirkkoon, joka toteuttaa käytännössä uskoa, armoa ja rakkautta. Ei yksin niin kuin se ymmärrettiin 2000 tai 226 vuotta sitten, vaan niin kuin se ymmärretään tässä ja nyt. Rakkaus pakottaa uudistumaan. Vain näin eläen on mahdollista, että kirkko on tosissaan otettava toimija vaikkapa vuonna 2243 mikäli savuja yhä pystyssä on.  

Kirkossa on ilmeisesti mahdollista käydä vain yksi keskustelu kerrallaan (miehet eivät enempään pysty?). Tämänhetkinen kipupiste on tasa-arvoisen avioliittolain soveltaminen kirkossa. Vaikka tilanne on yhä kesken, on tulevaisuuteen katsominen mahdollista: samaa sukupuolta olevien avioliitot tulevat kirkollisestikin tasa-arvoisiksi ennemmin tai myöhemmin. Mutta tämän pitäisi olla totta myös heille, jotka elävät keskellämme tämän asian kanssa NYT. Tässä valossa ymmärrän sateenkaaripapistoa (johon itsekin ajatuksellisesti kuulun vaikken toiminnallisesti), jotka siunaavat ja vihkivät samaa sukupuolta olevia, koska Suomen laki niin mahdollistaa. Elämä on nyt.    

Järki ja sydän voittakoon. Jos ei välttämättä Rapakon takana, niin ollaan Suomessa viisaampia ja inhimillisempiä. Se on kristillistä. Takapajuisuus ei. 

3.10.2017

Pappi vihki sateenkaariparin avioliittoon – äiti ja tytär kertovat omat tarinansa

Pappi vihki sateenkaariparin avioliittoon – äiti ja tytär kertovat omat tarinansa: Salon lähellä Teijossa vietettiin vajaa kuukausi sitten iloiset ja rakkaudentäyteiset häät, kun Venla Silmunen ja Ida Uotinen vihittiin avioliittoon. Äiti ja tytär kertovat, mitä heille merkitsi se, että avioliitto solmittiin kristillisesti.Salon lähellä Teijossa vietettiin vajaa kuukausi sitten iloiset ja rakkaudentäyteiset häät, kun Venla Silmunen ja Ida Uotinen vihittiin avioliittoon. Äiti ja tytär kertovat, mitä heille merkitsi...