8.9.2017

MUN "MÄHLÄKÄET"


Pienestä pitäen kämmeneni ovat hikoilleet kovin. Ihan muutenkin ja tietenkin jännityksessä kahta kauheammin. Jonkin verran olen tästä kärsinyt. Taisi kaverit ”mähläkäeksi” lapsena kutsua. Muistan ne tuskaiset hetket, kun ala-asteen pakollisilla tekstiilitunneilla piti hikisin käsin neulaa kankaaseen sujuttaa – nihkeää oli. Tai kun lukiossa oli vanhojen tanssit – ennen sitä virutin reilut viisi minuuttia käsiäni kylmän veden alla, jotta edes vähän jeesaisi. Täytyy sanoa, että Jumalalla on huumorintajua: nyt olen tehtävässä, jossa monia ihmisiä kätellään päivittäin. Jostain syystä rauhantervehdys messussa ei ole se suosikkikohtani…

Omaan jämäkän puristuksen mutta hikistä kättä ei viitsi oikein tarjota. Mutta kun käsiä pesee ennen sosiaalisia tilanteita, niistä selvitään. Jos jätän joskus kättäni tarjoamatta, tiedätpähän syyn. Onneksi itsenäisyyspäivän vastaanoton isännöinti on kohdallani melko epätodennäköistä: Pohjoisesplanadin puolelta tulijoiden kohdalla lavuaari ja kuivausrätti olisi näet viimeistään tarpeen!

Jokaisella meillä on asioita, joita koemme kiusallisiksi ja joita häpeämme. Niitä voi olla pieniä tai suuria. Omani on pieni, mutta jos sen voisi helposti poistaa, varmasti niin tekisin. Sellaisesta ei kannata kärsiä, jonka eteen on jotain tehtävissä ja se haittaa vakavasti elämää. Hoidetaan itseämme mahdollisuuksien mukaan.

Lähtökohtaisesti meidän pitää kuitenkin ymmärtää, että niillä mennään mitä on annettu, varsinkin jos se ei ole hoidettavissa. Hikiset kädet nyt vaan ovat osa minua. Sinulla on omat piirteesi, salaiset tai näkyvissä olevat.

Hyväksytään se mitä emme muuttaa voi. Ja ollaan aina toisiamme kohtaan hienotunteisia: ikävät sanat, vaikka toisen hikisistä käsistä, voivat jättää elämänmittaiset arvet. Lopulta kyse ei ole niinkään ongelmistamme, vaan miten niihin suhtaudumme. Miettikäämme seuraavan kerran kahdesti – kannattaako huomauttaa asiasta jolle ihminen ei luultavasti voi mitään? Ja missä mitassa meidän pitää hävetä sellaista mille emme mitään voi?

Ole lempeä. Koskaan et tiedä mitä toinen on käynyt tai käy tälläkin hetkellä läpi.