Olen Toivakan seurakunnan kirkkoherra. Kirjoitan hengellisistä ja yhteiskunnallisista teemoista, julkaisen myös saarnoja ja hartauskirjoituksia. 'Kirkonherra'-nimi juontuu sortavalaisten vierailusta. Heidän puheissaan kirkkoherra taipui muotoon kirkonherra, se hymyilytti. Leikinlaskua tärkeämpää kuitenkin on, että nimi viittaa todelliseen kirkonherraan, Jeesukseen Kristukseen. Hän inspiroi tätäkin blogia.
10.10.2016
Saarna 21. sunnuntai helluntaista (sadonkorjuun kiitos) 9.10.2016
Matt. 22:1-14
Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
»Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’»
”Ilon kautta!”
Näin otsikoin tämän saarnan sitä kirjoittaessani. Otsikon riemullisuus voi hämmästyttää, kun katsoo päivän saarnatekstiä, vertausta kuninkaan pojan häistä. Se ei ole nimittäin kovinkaan hupaisa, vaan erittäin raju. Kuulimme luettavan palvelijoiden pieksennästä ja hengiltä lyömisestä. Kuningas vihastuu, lähettää sotajoukkonsa, surmaa murhamiehet ja polttaa heidän kaupunkinsa. Vertauksen lopussa eräs mies erehtyy tulemaan häihin ilman hääpukua. Kuningas hermostuu taas ja sanoo palvelijoilleen: ”Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.”
- Ei mikään lastensatu.
Perinteisesti tästä tekstistä on saarnattu – itseni mukaan lukien – melko synkin ja lakihenkisin sävyin. Vertauksen kuningas on Jumala, Jeesus on kuninkaan poika, taivasten valtakunta on häät, juutalaiset ovat kutsusta kieltäytyneet, pakanat ovat häähuoneen uudet kutsutut vieraat. Hääpuvuton vieras on nähty henkilönä, joka on päässyt armosta sisälle mutta ei ole sen jälkeen kyennyt vastaamaan taivasten valtakunnan vaatimuksiin. Kun uusi mahdollisuus annetaan, sen jälkeen täytyy kilvoitella paremmin. Tätä painotetaan vuorisaarnassa: ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Mt. 5:20).
Tekstin historiallisessa syntytilanteessa tämä lukutapa on toiminut. Kun huomioidaan, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa 50 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, sen sanoma oli vieläkin osuvampi. Vertaus selitti kuulijoille sen, miksi osa juutalaisista veljistä ei uskonutkaan Jeesukseen eivätkä vastanneet evankeliumin kutsuun. Matteuksen seurakunnassa oli sekä juutalaiskristittyjä että pakanoita. Uusia jäseniä oli tullut nimenomaan viimeksi mainituista. He olivat ”turuilta ja toreilta” tiensä seurakuntaan löytäneitä ei-juutalaisia. Vertauksen sanoma toteutui heidän keskuudessaan todellisesti: ”Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.”
Matteuksen seurakunta oli tunnettu erittäin kilvoittelevasta asenteesta. Kun uusi jäsen otettiin sisäpiiriin, heiltä odotettiin taivasten valtakunnan etiikkaa, korkeampaa esimerkillisyyttä. Siksi varoitus hääpuvuttomasta miehestä otettiin vakavasti – Jumalan tahtoa piti noudattaa paremmin kuin tien toisella puolella olleen synagogaporukan!
Ymmärrämme nyt tekstin asiayhteyden, kontekstin. Vertaus palveli kuulijoitaan tietyssä tilanteessa, auttoi traumassa jonka veljesriita Jeesukseen uskovien ja epäuskoisten juutalaisten välille oli syntynyt. Kertomus loi myös tiiviyttä Matteuksen yhteisöön, koska hyvin tunnettua on, että mitä pienempi vähemmistö, sen tiukemmat ovat yhteisönormit. Pienessä porukassa ei hyväksytä sooloilua, ruodussa on pysyttävä.
Mutta ilon kauttako tekstiä pitäisi lukea? - Kyllä.
Reformaation juhlavuosi lähestyy. Reformaation motto on: ”kirkon on alati uudistuttava.” Miten luemme tekstiä tämänajan kristittyinä ja luterilaisina?
Ennen oli monin paikoin tapana, että kuningas vaatetti häävieraat. Omissa vaatteissa ei (välttämättä) tarvinnut juhlaan tulla. Vertauksessa esiintynyt puvoton häävieras oli siis käytännössä mahdottomuus.
Meidät kristitytkin on puettu hääpukuun. Juhlapukumme on kastepuku. Kristukseen meidät on puettu. Sen kautta Jumala näkee meidät juhla-asuisina, vanhurskaina, Jumalalle kelpaavina. Tehtävämme on muistaa kasteen lupaus. Siitä muistuttaa kastemalja kirkossa sekä Raamatun sana: ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne” (Gal. 3:26–27).
Kastepukumme eli hääjuhlapukumme on lempeä. Se ei ole kangasta, vaan sydämen elämänasenne: armollisuus toisia ja itseään kohtaan. Pukumme onmielenlaatu, hyväksyvä ja rakkaudellinen: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin” (Kol. 3:12-14).
On etuoikeus, ilo, kantaa tällaista hääpukua. Se on lahja.
Mutta mikä oli häistä ulos heitetyn miehen virhe? Mitä jos se oli se, ettei hän ottanut juhlintaa tarpeeksi vakavasti? Tai halusi pilata toisten tunnelman?
Häät oli tarkoitettu juhlaksi. Silloin laitetaan parasta päälle, seurustellaan ja iloitaan yhdessä. Mies ei halunnut näin tehdä. Jos juhlasta ei oteta kaikkea irti ja sinne ei tulla juhlamielelellä, vaan yrmyillään, se on yhtä paha virhe kuin kutsusta kieltäytyminen. Tai paremminkin: tahallinen juhlien pilaaminen on suurempi virhe.
Ollaan läsnä. Riemuitaan taivaiden hääjuhlasta jo nyt, se on tehtävämme. Kiitetään juhlavaatetuksesta, joka on annettu. Kiitetään lahjoista, joita saamme ottaa vastaan tässä ajassa ja myös tulevassa.
Jumalan lahjat ovat tänään esille kerätyssä sadossa (sadonkorjuun kiitosmessu), seurakuntakodin uutispuurossa, messun sanassa ja ehtoollisessa. Tästä porukasta ei heitetä ketään ulos kiristelemään hampaita. Mennään ilon kautta!
Olet arvoinen, olet tervetullut, valittu ja kutsuttu. Jeesus sanoo sinulle: Tule herrasi ilojuhlaan!'
Tunnisteet:
Saarnat (1. vuosikerta)
Sijainti:
41660 Toivakka, Suomi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti