16.3.2017

Muista minua! (Reminiscere)

Paastonajan kirkkopyhillä on latinankieliset nimet. Tälle viikolle osuu nimitys reminiscere, joka tarkoittaa "muista minua." Muistaminen tarkoittaa usein kielessämme rukoilemista, toisen muistamista taivaan Isän edessä. Sanommehan monesti tapaamisen lopuksi: "muistathan minua!"

Muistaminen on vastakohta äärimmäiselle minäkeskeisyydelle, jossa ihminen ajattelee olevansa vain itseään varten. Muistamisella ihminen näet muistuttaa myös itseään Jumalasta, luomakunnasta ja toisista ihmisistä. Se on sekä tiedollista että tunteeseen kuuluvaa. Muistetaan siis toisia, Herraa ja oikealla tavalla itseämmekin! 

Viikon Psalmissa rukoilija muistuttaa Jumalalle, että hänen rooliinsa kuuluu olla armollinen ja uskollinen. Tällainen ajattelu näkyy muissakin Psalmeissa. Jumalan omilla on siis oikeus pyytää Jumalaa olemaan se joka hän on: "Minä olen se joka olen" (2. Moos. 3:14). 

Lohduttavaa on, että Jumala muistaa silloinkin kun me siinä epäonnistumme. Meitäkin, jotka huonosti muistamme vastavuoroisesti häntä, maan ja taivaan luojaa: "Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen" (Ps. 8).

Rukoilen puolestasi ja kanssasi:

"Herra, muista minua,
kun olen väsynyt ja kaipaan turvaa,
lohduttajaa.
Kun olen yksin ja avuton.
Muista minua,
kun suru ja sairaudet yllättävät
tai tulevat liiankin tuttuina vastaan.
Muista minua,
kun kamppailen itseni kanssa,
kun luonteen lujuus tai heikkous
potkii vastaan.
Muista minua,
kun kamppailen Sinun kanssasi,
kun oma tahtoni pyrkii taipumaan
Sinun tahtoosi,
löytämään sen,
mukautumaan, iloitsemaan, kiittämään.
Reminiscere, muista minua." 

(Outi Rajala)