Varhaisteineinä saimme naapurin mieheltä lainaksi kaikki Bond-elokuvat. VHS-nauhurit pyörivät vinhasti kun koko sarja kelattiin läpi, useampaankin otteeseen. Se oli juhlaa. Useimpien meidän suosikki oli edesmennyt Roger Moore. Hänen huumorinsa upposi ja toimintaa riitti Alpeilta Bahamalle, Eiffel-tornista avaruusasemalle. Bondit, Commodore 64 (etenkin 10-ottelun 1500 metriä joystickiä hervottomasti ränkyttäen ja niitä kasapäin rikkoen) ja pihalla pelattu kenkälätkä "ravipallo" värittivät isoa osaa lapsuudestani. Kiitos Moorelle, Rautahampaalle ja kumppaneille sekä lapsuuden kavereille unohtumattomista hetkistä!
Vaikka Bond-elokuvien arvomaailmaa ja väkivaltaa voi syystäkin kritisoida, oli näyttelijä Sir Roger Moore sivistynyt rauhanmies. Hän ei kuulemma erityisemmin pitänyt aseista. Hän puolusti ihmis- ja eläinoikeuksia etenkin aktiiviuransa jälkeen. Hän toimi Unicefin hyväntahdon lähettiläänä. Kunnioitettu henkilö, KBE, Brittiläisen imperiumin ritarikomentaja arvonimeltään. Moorelta löytyi monia rakentavia ajatuksia, jotka voin allekirjoittaa.
Yhden niistä poimin tälle surunpäivälle: "Of course I am frustrated with regard to extreme poverty, to violence that never seems to cease."
(Suom. Totta kai olen turhautunut äärimmäiseen köyhyyteen, väkivaltaan jolle ei loppua näy").
Köyhyys on väkivaltaa. Niin myös sydämen köyhyys. Köyhyys tunteista on rakkaudettomuutta. Raaka isku lapsia ja nuoria vastaan on mielettömyydessään epätodellinen. Sen seuraukset sen sijaan liian todellisia. Suru ja tuska eivät hellitä vuosiin - jos koskaan. Tämä on väärin.
Meidän pitää olla turhautuneita. Mutta ei niin, että antaisimme periksi, vaan niin että turhautuminen johtaa muutokseen. Meitä ei kutsuta pelkoon, vaan rohkeuteen. Toivoon. Ja iloon kun se vaan on mahdollista. Virressä 415 sanotaan: "Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät."
- Kristus armahda, Herra armahda.
Roger Moorea, Manchesterin iskun vainajia ja loukkaantuneita kunnioittaen sekä heidän läheistensä puolesta rukoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti