Yhdysvaltain perustuslaissa on taattu oikeus omistaa ja kantaa ampuma-asetta. Tämä perustuslain toinen lisäys 'Second Amendment' hyväksyttiin vuonna 1791. Siitä tulee joulukuussa kuluneeksi tasan 226 vuotta.
Noh, oliko tuolloin tietoa, että lähes kuka tahansa voisi omistaa ja kantaa mukanaan joukkotuhoaseita? Ei ollut. Silloin ei osattu katsoa satoja vuosia tulevaisuuteen yhtään sen enempää kuin nytkään. Vai osaako joku ennustaa millaisia ase- ja muita lakeja tarvitaan vuonna 2243?
Olosuhteet muuttuvat. Tekniikka kehittyy. Tiede tuo mukanaan ymmärrystä. Tästä syystä lakeja on tarvittaessa muutettava vastaamaan vallitsevaa maailmaa. Yhteinen keskustelu on tie. Järjettömyyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista on pidettävä ääntä. Sangen pelottavaa olisi, jos olisimme millään yhteiskunnan alueella riippuvaisia päätöksistä, jotka on tehty satoja tai vuosituhansia sitten. Viisautta silloin muttei välttämättä nyt.
Sama logiikka pätee kirkkoon. Meidän haasteemme ovat nyt, vuodessa 2017 ja lähitulevaisuudessa. Aikamme kysymyksiä ei ratkaista pelkästään Mooseksen ja Jeesuksen ajan kirjoituksilla, ei edes Lutherin tai Paavo Ruotsalaisen. Vanhasta on hyvä ottaa peiliä, mutta se ei voi mitenkään vastata kaikkeen tämänhetkiseen.
Yhtä hullulta kuin USA:n aselait kuulostavat korvissani tuntuvat sellaiset vaatimukset, ettei kirkko ja sen käsitykset saisi koskaan muuttua. Väitän vastaan: teemmekö itse asiassa enemmän väärin siinä, jopa syntiä, ettemme ota muuttuneita olosuhteita huomioon? Kirkon, sen säädösten ja opin tulee elää myös ajassa. Mikä ajaa lähimmäisenrakkautta? Mitkä säädökset ja lait turvaavat tasapuolisuuden myös kirkossa? Miten Jumalan hyvä tahto toteutuu keskellämme?
Minä haluan kuulua kirkkoon, joka toteuttaa käytännössä uskoa, armoa ja rakkautta. Ei yksin niin kuin se ymmärrettiin 2000 tai 226 vuotta sitten, vaan niin kuin se ymmärretään tässä ja nyt. Rakkaus pakottaa uudistumaan. Vain näin eläen on mahdollista, että kirkko on tosissaan otettava toimija vaikkapa vuonna 2243 mikäli savuja yhä pystyssä on.
Kirkossa on ilmeisesti mahdollista käydä vain yksi keskustelu kerrallaan (miehet eivät enempään pysty?). Tämänhetkinen kipupiste on tasa-arvoisen avioliittolain soveltaminen kirkossa. Vaikka tilanne on yhä kesken, on tulevaisuuteen katsominen mahdollista: samaa sukupuolta olevien avioliitot tulevat kirkollisestikin tasa-arvoisiksi ennemmin tai myöhemmin. Mutta tämän pitäisi olla totta myös heille, jotka elävät keskellämme tämän asian kanssa NYT. Tässä valossa ymmärrän sateenkaaripapistoa (johon itsekin ajatuksellisesti kuulun vaikken toiminnallisesti), jotka siunaavat ja vihkivät samaa sukupuolta olevia, koska Suomen laki niin mahdollistaa. Elämä on nyt.
Järki ja sydän voittakoon. Jos ei välttämättä Rapakon takana, niin ollaan Suomessa viisaampia ja inhimillisempiä. Se on kristillistä. Takapajuisuus ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti