8.10.2017

Joskus lakeja on muutettava - mielipidekirjoitus KSML 8.10.2017




Joskus lakeja on muutettava

Yhdysvaltain perustuslaissa on taattu oikeus omistaa ja kantaa ampuma-asetta. Tämä perustuslain toinen lisäys 'Second Amendment' hyväksyttiin vuonna 1791.

Oliko 226 vuotta sitten tietoa siitä, että eräänä päivänä kuka tahansa voisi omistaa joukkotuhoaseen? Ei. Mikäli perustuslain toinen lisäys muotoiltaisiin tänä päivänä, olisi käsittämätöntä ellei Las Vegasin tai Orlandon kaltaiset joukkosurmat siihen vaikuttaisi. Mutta silloin ei nähty tulevaisuuteen, kuten ei nytkään. Vai osaako joku ennustaa millaisia aselakeja tarvitaan vuonna 2243?

Olosuhteet muuttuvat. Tekniikka kehittyy. Tiede lisää ymmärrystä. Yhteinen keskustelu vie eteenpäin. Tästä syystä lakeja on aina muutettava ajanmukaisiksi. Epäoikeudenmukaisuuksiin puututtava. Pelottavaa olisi, jos olisimme pysyvästi riippuvaisia päätöksistä, jotka on tehty satoja vuosia sitten. Viisautta ehkä silloin muttei välttämättä nyt.

Sama logiikka pätee kirkkoon. Haasteet ovat käsillä: vuodessa 2017 ja lähitulevaisuudessa. Aikamme kysymyksiä ei ratkaista pelkästään Mooseksen ja Jeesuksen ajan kirjoituksilla, ei edes Lutherin tai Paavo Ruotsalaisen. Vanhaa on hyvä peilata, mutta se ei voi vastata kaikkeen tämänhetkiseen.

USA:n aselait kuulostavat hulluilta, mutta eivätkö myös vaatimukset, ettei kirkko saisi muuttua. Teemmekö itse asiassa enemmän väärin siinä, jopa syntiä, jos emme ota muuttuneita olosuhteita huomioon? Millä tavoin turvaamme tasapuolisuuden kirkossa? Miten ilosanoma toteutuu parhaiten nykytodellisuudessa?

Tahdon kuulua kirkkoon, joka toteuttaa uskoa, armoa ja rakkautta. Ei pelkästään niin kuin se käsitettiin 2000 tai 226 vuotta sitten, vaan niin kuin sen ymmärrämme omassa ajassamme. Rakkaus pakottaa uudistumaan. Muuttunut ajattelu ja tieto kehittymään. Näin asennoituen on mahdollista, että kirkko on tosissaan otettava toimija tulevaisuudessakin. Reformaatioon liitetty periaate kuuluu: ”Kirkon on jatkuvasti uudistuttava”.   

Kirkossa on mahdollista käydä vain yksi keskustelu kerrallaan, siltä tuntuu. Tämänhetkinen kipupiste on tasa-arvoinen avioliittolaki. Vaikka tilanne on yhä kesken, on tulevaisuuden näkymä kirkastumassa: samaa sukupuolta olevien avioliitot tulevat kirkollisestikin tasa-arvoisiksi. Mutta tämän pitäisi olla totta heillekin, joiden elämää se parhaillaan koskettaa. Kyse ei ole ensisijaisesti papeista tai instituutioista, vaan lähimmäisistämme, sisaristamme ja veljistämme. Jännitteet kirkossa kasvavat. Seurakuntalaisissa ja papeissa on yhä enemmän meitä, jotka kannattavat muutosta. Siksi kirkon on ripeästi edettävä kohti kompromissia, joka sallii sateenkariväen vihkimiset ja avioliittoon siunaamiset ilman pelkoa, ilman tuomiokapituleita ja hallinto-oikeuksia. Elämä on nyt. 

Järki ja sydän voittakoon. Se on kristillistä.

Panu Partanen
kirkkoherra
Toivakka