15.10.2017

Rakkaus voittaa - isä Maximillian Kolben kertomus



”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh 15:13).

Yksi toisen maailmansodan julmuuksista oli katolisen papin Maximillian Kolben teloitus. Hän virui kauhealla Auschwitzin vankileirillä.

Yksi vangeista pääsi karkaamaan. Rangaistukseksi tästä leirin johtaja määräsi kymmenen vankia heitettäväksi bunkkeriin, jossa ei ollut ruokaa eikä juomaa - varmaan kuolemaan.

Eräs julmaan kohtaloon tuomituista oli suurperheen isä. Kuultuaan tuomiosta hän huusi, ettei halunnut kuolla. Isä Kolbe astui silloin esiin ja pyysi saada kuolla perheenisän puolesta. Kun SS-upseeri kysyi Kolbelta: "Miksi haluat kuolla toisen puolesta?" Siihen Kolbe: "Hänella on vaimo ja lapsia." Seurasi hiljaisuus, jonka jälkeen SS-upseeri sanoi vilpittömästi: "Gut" (Hyvä).

Kolbe suljettiin bunkkeriin, jossa hän eli viimeiseksi kymmenestä kidutetusta. Kun bunkkeria tarvittiin muuhun, hänelle annettiin myrkkypistos. Ennen kuolemaansa hän sanoi: ”Risti, seimi ja muut Jeesuksen elämän salaisuudet ovat todistusta hänen rakkaudestaan ihmisiä kohtaan. Joka tämän muistaa, vastaa tähän rakkauteen rakkaudella.”

Isä Kolben pelastama mies, Francis Gajowniczek, selvisi leiristä ja sodan jälkeen oli yksi niistä ihmisistä, jotka edesauttoivat papin pyhimyksesi julistamisessa.

On pahuutta kiduttaa ihminen hengiltä ilman ruokaa ja juomaa. Mutta suurempaa rakkautta ei ole kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Se on Jumalasta.

Hyvä ei aina voita. Ei ainakaan tässä ajassa. Mutta hyvän voittoon uskominen antaa toivon. Toivon siitä, että kerran pahakin joutuu tunnustamaan, että se on oikein ja hyvää (gut). Vain rakkaus voi muuttaa meissä asuvan pahuuden hyväksi.