4.4.2017

Johdantosanat - palmusunnuntai 9.4.2017



Rakkaat seurakuntalaiset, sisaret ja veljet.

Paavali kirjoittaa epistolassaan filippiläisille: ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teillä sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.”

Tässä jokaiselle kristitylle suuri haaste ja velvoite. Sana kehottaa meitä kilvoittelemaan, jotta ajatuksemme, asenteemme ja toimemme olisivat Kristuksen mielen mukaisia. Mikä on suhteemme Jumalaan ja lähimmäisiin?   

Herramme eli toisia varten – hän oli täydellisen epäitsekäs. Hän oli sydämeltään nöyrä. Hän etsi kadonneita, paransi sairaita, kuunteli ja opetti. Hän oli kuuliainen loppuun asti.

”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.”

Herättelevä sana. Ajattelemmeko toisten etua? Miten lähellä olevien suhteen? Entä he, jotka tulevat tänne kauempaa etsimään turvaa? Annammeko sitä vai teemmekö päätöksiä – laillisiakin – joista sydän ja inhimillisyys on kaukana?    

Kun muut virtaukset vetävät meitä itsekkyyden ja piittaamattomuuden tielle, Kristus pakottaa ajattelemaan toisin. Hän on eteemme asetettu kriittinen peili. Kristuksessa voimme päätellä, mikä on pielessä elämässämme, niin yksilöinä kuin yhteisönä. Tarvitsemme jatkuvaa opetusta ja tutkimusta siitä, mikä on kristinuskon ydinsanoma ja miten se velvoittaa meitä kantamaan vastuutamme tässä maailmassa.

Kun kuva vääristyy, teemme parannusta. Lähestymme Kristusta ja rukoilemme häntä Pyhässä Hengessä: ”Lahjoita Kristus meille se mieli, joka sinulla on.” Kristus on meissä, me hänessä.

Piinaviikko alkaa. Ristin varjo näkyy jo Golgatalla, se muistuttaa meitä omasta syyllisyydestämme. Tunnustamme kehnoutemme Jeesuksen seuraajina – pakenemme hänen luotaan kuin opetuslapset Getsemanessa. Kiitollisina Jumalan armosta saamme kuitenkin turvautua sovitukseen, tunnustaa lankeemuksemme ja laiminlyöntimme yhteen ääneen näin rukoillen: