30.4.2017

Some-papin perjantai-tilitys (21.4.2017)



Kirjoittelen paljon somessa, otan kantaa vakaviin asioihin ja höpöttelen myös kevyemmistä. Joskus osuu kohdalleen, joskus ei. Mielipide kuitenkin löytyy ja sanon sen ääneen. Sen perusteita ja argumentointia voi sitten jokainen arvioida.

Jotkut ovat sanoneet tai antaneet ymmärtää, etten pappina saisi näin toimia. Viimeisin saamani chat-viesti tuli eilen: ”Olemme tehneet sinusta valituksen, toimintasi pappina on kyseenalaistettu.”

En tiedä, onko siis näiden ihmisten tarjoama vaihtoehto vaikeneminen? Pappi on hyvä siihen asti, kunhan ei sotkeudu maallisiin tai ilmaise itseään liian terävästi? Minusta tuntuisi perin oudolta, että sen yhteisön edustaja, joka vannoo armon ja rakkauden nimiin, pitäisi olla hiljaa kysymyksissä, jotka liittyvät ihmisten arkipäiväiseen elämään. Käsittääkseni Jeesuksen intresseissä oli nimenomaan laupeuden ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen tässä ja nyt (vrt. Matt. 23:23).

Ei ole olemassa erikseen hengellistä ja maallista elämää. On vain yksi, sama elämä. Ja koska Jumalakaan ei toimi vain kirkonmäellä, niin ei sanomakaan ole tarkoitettu vain kirkon seinien sisälle. Luulen, että monissa maissa papistolle tämä suodaan ja he kulkevat ihmisten etulinjassa. Sitä suorastaan odotetaan heiltä. Onneksi kuiva, kalsakka ja etäinen virkapappeus on Suomessakin purkautumassa – jopa mielikuvana. Päästään oikeisiin töihin, kohtaamaan ihmisiä. Yllättävää kyllä, myös enemmistö papeista toivoo tätä. ;)

Olen pitänyt sitä hyvänä merkkinä, että tutuissani on eri lailla ajattelevia. Ja on hyvä, että he ovat sanoneet ääneen mielipiteensä. Seuraan myös säännöllisesti eri lailla ajattelevia kirkossa ja sen ulkopuolella. Pieni ateistinen kritiikki piristää kummasti päivää. Huomaan, että konservatiivisemmin ajatteleva, sisar tai veli, rakentaa minua paremmin yhteyttä. Eräät osaavat pitää ilmastonmuutosta ja luonnonsuojelua esillä. Toiset tunnistavat perhe-elämän haasteet syvemmin, ihan noin niinku käytännön kokemuksen rintaäänellä. Olemme erilaisia monilla tasoilla ja hyvä niin. Sillä Herra armahda, jos mielenkiinnon kohteemme ja ajattelumme olisi täysin samankaltaista!

Pahin vaihtoehto on käpristyä hybrikseen, jossa oma ajattelu asetetaan normiksi tai muita ylemmäksi. Itseriittoisuus on hivuttava tauti. Siksi tarvitsemme peilejä, jotka haastavat ajatteluamme ja saavat tarkistamaan kantojamme. On hyvä kaivautua ylös bokseista ja bunkkereista ja suostua kriittiseen ajatteluun. Ja sen lähtökohtana ei ole toisten kritikoiminen, vaan omien ajatusten ja perinteiden haastaminen. Minulle pappina tämä tarkoittaa myös kirkon oppien ja käytänteiden siivilöimistä, joskus aika tarkallakin kammalla. Kaikkein tärkein periaate on luultavasti tahto ymmärtää toisen tarkoitusperiä oikeista lähtökohdista. ”Tulkitse parhain päin” on sanonta, jonka olen usein liittänyt aralla mielellä rakennettuihin viesteihin. Sitä toivon muilta, sitä yritän muistaa itsekin soveltaa (tässä valtava parannuksen paikka!). Ripaus empatiaa ja huumoria on mauste, jota kannattaa jaksaa sirotella.

Näitä ideaaleja tarvitsemme. Emme pääse niihin kuin hetkittäin, mutta silti niitä tarvitaan mittakepiksi. Ja kyllä: joskus pitää osata puolensa myös sillä uhalla, että toinen loukkaantuu. Säännölliseksi tavaksi en kuitenkaan ottaisi.

Vaikka mielipiteeni miellyttävät toisia enemmän, olen silti koko kirkon pappi, kaikkien pappi. Mitä muuta voisin ollakaan? Kritiikkiä saa ja tulee antaa edelleen, tai paremminkin: käykäämme rakentavaa debattia. Kiitos siis kriittisistä puheenvuoroista ja/tai toisenlaisista näkemyksistä! En vaadi jatkossakaan seurakuntalaisiltani, työtovereiltani, ystäviltäni tai keltään muiltakaan identtistä ajattelua kanssani. Eivätkä he taitaisi tähän vaatimukseen suostuakaan.

”Näemme ja kuulemme mitä haluamme. Jos emme haasta ajatteluamme, se jää peiliksi, josta näkee pelkästään oman naaman.”

Samaa naamaa saa katsoa peilistä joka päivä. Ja oikeastaan hyvä niin, mennään sillä mitä on annettu. Ajattelun suhteen ei kannata kuitenkaan tyytyä Luojan luomaan, vaan edistää sitä, kehittää mieltään ja kysellä arvojaan. Ja se onnistuu vain ja ainoastaan katsomalla omasta peilistä reilusti poispäin. Maisemat paranee ja vaarana on oppia uutta. Sitä ne haasteet teettää.

Kiitos tuesta, ilman sitä ei paimenkaan jaksa. Ja rukouksista.