Olen kuullut, että eräässä perheessä on tapana tehdä jouluna täytekakku, laittaa siihen kynttilä ja laulaa ”paljon onnea vaan!”
Ai, miksikö? Perhe tekee sen Jeesuksen kunniaksi – joulu kun on Jeesuksen syntymäpäivä. Hän on päivänsankari. Jos kerran näin juhlimme toistemme synttäreitä, emmekö myös Jeesuksen? Täytekakku ja onnittelulaulu, ei siis mikään tyhjä jouluperinne!
Syntymäpäivänä saamme lahjoja. Joulunakin huomio kiinnittyy joskus liiaksi siihen, mitä kukin saa tai antaa lahjaksi. Mutta kysyykö kukaan, mitä päivänsankari haluaa? Minkä lahjan annamme Jeesukselle?
Yhdessä Raamatun vanhimmista kirjoista, profeetta Miikan kirjassa sanotaan: ”Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy?” (6:6-7).
Ihminen on jo varhain miettinyt, mitä hän voisi Jumalalle antaa. Mikä olisi hänelle tarpeeksi suurta?
Miikan kirjan vastaus tulee heti seuraavassa jakeessa: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen” (6:8).
Jeesus, Jumalan Poika, odottaa meiltä joululahjaa. Se ei ole tavaraa vaan tätä: toimi oikein, rakasta ja vaella nöyrästi. Tässä hengellinen uhrilahjamme. Uhraamme aikaa ja vaivaa sekä kohtaamme hyvyydellä kaikki ihmiset ja koko luomakunnan. Siinä päivänsankarin selkeä toivomus.
Jotta osaisimme tämän antaa, lahjan joka kutsuu meitä anteeksiantamukseen, armollisuuteen ja rakkauteen, tarvitsemme ensiksi lahjan Jumalalta. Evankeliumi on lahja, joka korvin kuullaan ”vaella valvoen ja Jumalaasi kuunnellen”, otetaan sydämessä vastaan sekä jaetaan sanoissa ja teoissa. Joulun päivänsankarista säteilee Isän Jumalan rakkaus. Vasta rakastettu osaa rakastaa. Lahjaksi saanut, lahjaksi antaa. Tänäkin jouluna saat kuulla ilosanoman, joka sinulle, ihmiselle, on kirkkaasti ilmoitettu:
”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” (1 Joh 4:9-11).
Toivakkalaisille, täällä jouluaan viettäville, Toivakan Joulun lukijoille ja tasapuolisesti aivan kaikille: Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti