6.9.2016

Johdantosanat - 1. sunnuntai loppiaisesta


Loppiaisen vanhakirkollinen aihe, Jeesuksen kaste, on sijoitettu tähän päivään. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee koko kristilliseen kasteeseen. Siksi päivän kaikkien vuosikertojen epistolat keskittyvät tänä pyhänä kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa. Veisasimme virrestä: ”Kasteeni kirkkoon minut liittää, Jumalan suureen perheeseen. Yhdessä saamme Isää kiittää ja tehdä matkaa taivaaseen, toistemme kuormaa kantaen vain luottaa voimaan Jeesuksen.”

Mitä Martti Luther opettaa kasteen merkityksestä?

”Kaste merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.”

Upottakaamme nyt vanha ihminen kasteen armoon rukoilemalla syntejämme anteeksi ja parannusta tehden näin sanoen:  

----
Loppiaisen vanhakirkollinen aihe, Jeesuksen kaste, on sijoitettu tähän päivään. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen, hänen kirkkoonsa ja Jumalan perheväkeen. Veisasimme virrestä: ”Kasteeni kirkkoon minut liittää, Jumalan suureen perheeseen. Yhdessä saamme Isää kiittää ja tehdä matkaa taivaaseen, toistemme kuormaa kantaen vain luottaa voimaan Jeesuksen.”

Olemme tulleet Jumalan kasvojen eteen pyytämään häneltä virvoitusta hengellemme, sielullemme ja ruumiillemme. Kuulemme hänen sanaansa ja kiitämme häntä hänen armostaan ja uskollisuudestaan. Palaamme yhä uudestaan kasteen armoon, kun teemme parannusta ja käännymme elävän Jumalan puoleen. Joka uskoo ja kastetaan, on pelastuva. Uskoa siis pitää, kastetunkin, loppuun asti.

Jumala on pyhä ja me olemme syntisiä. Tunnustakaamme hänelle syntimme ja rukoilkaamme anteeksiantoa yhteen ääneen näin sanoen:

----
Maailmamme on täynnä kysymyksiä, kysymyksiä joihin ei ole oikeita vastauksia. Edes Raamatusta ei löydy vastauksia joka ikiseen ihmiselon ja luonnon arvoitukseen. Mutta tärkeimpään sieltä vastaus kuitenkin löytyy, nimittäin kysymykseen:”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” 

Tätä kysyi myös vanginvartija Paavalilta ja Silakselta Apostolien teoissa. Sama vastaus, jonka he hänelle antoivat pätee meille, perheillemme ja kaikille maailman ihmisille. Elämämme tärkein vastaus on ytimekkään selvä: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi" (Apt.16:30-31). 

Jeesus on tie pelastukseemme. Hän on Jumalan Karitsa. Niin kuin Mooses kohotti autiomaassa vaskikäärmeen tangon päähän, jotta jokainen israelilainen, jota myrkkykäärme oli purrut katsoisi tuota käärmettä, samoin usko katsoo Jeesukseen ja synnin myrkky menettää tehonsa. Usko ottaa Jeesuksen vastaan. Se ottaa vastaan hänen pelastustekonsa ja hänet itsensä. Sen mukana meille lahjoitetaan kaikki mitä Jeesuksessa on: syntien anteeksiantamus, iankaikkinen elämä ja rauha Jumalan kanssa. Yksinkertainen vastaus on siis: Katso Jumalan karitsaa, sinun syntiesi vuoksi uhrattua Jumalan Poikaa. Hänessä saat kaikki syntisi anteeksi. Ei ole kuitenkaan niin, että tästä lähtien kulkisit omassa varassasi, luulotellen olevasi täydellinen, vaan Jeesuksessa oleminen tarkoittaa sitä, että tarvitset jatkuvaa armoa ja anteeksiantoa. Tätäkin olemme tulleet kirkkoon tänään pyytämään – se on kasteen harjoittamista. 

Tämän totuuden kiitollisena vastaanottaen turvaudumme nyt kasteen armoon ja tunnustamme syntimme Kolmiyhteiselle Jumalalle yhteen äänen näin rukoillen: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti