Olemme kokoontuneet juhlistamaan Toivakkataloa ja myös koulumme uudistumista. Pyydämme siunausta ja varjelusta kaikille, jotka täällä työskentelevät, asioivat, kunnan uudessa olohuoneessa oleilevat sekä koulussa oppivat ja opettavat. Emme siunaa hyvin tehtyjä seiniä ja kattoja – ne eivät sitä tarvitse – mutta siunaamme ihmisiä. Me tarvitsemme siunausta, sitä hyvää, jota ylhäältä meille annetaan. Että ihmisillä olisi rauha ja rakkaus keskenään, että näissä rakennuksissa ja koko Toivakassa vallitsisi hyvä yhteishenki. Sitä tässä rukoushetkessä pyydämme.
Meidät on kristittyinä kutsuttu toimimaan Jumalan kunniaksi ja lähimmäistemme parhaaksi. Olemme kaikki Suuremman palveluksessa kuten Psalmissa ja Pietarin kirjeessä sanotaan:
Psalmi 115:11, 13, 15
”Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne. Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat. Siunatkoon teitä Herra, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.”
1. Piet. 4:10–11
Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Meillä suomalaisilla esiintyy joskus sellaista ajattelua, että Jumala toimii vain tietyissä paikoissa, ja että Jumalaa pitää mennä erikseen tapaamalla tapaamaan. Usein tietenkin ajatellaan, että tämä erityinen kohtaamispaikka on kirkko.
Vaikka kirkolla ja jumalanpalveluksilla on hyvin tärkeä merkitys, silti ymmärrystämme tulee laajentaa. Pitäisi ennemminkin ajatella niin, ettei mikään paikkaa ole sellainen, jossa Herra ei olisi ollut ennen meitä. Hän on kaikkialla. Hänen siunauksensa on kaikkialla. Aivan kuten hän Pojassaan Jeesuksessa laskeutui maanpäälle ihmisten keskellä, samoin hän laskeutuu työ- ja opiskelupaikoillemme. Hän on täällä tänään. Ja huomenna. Paavali opettaa: "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (Apt 17:27-28).
Katsotaanpa mitä Jeesus teki. Hän tapasi ensimmäiset opetuslapsensa Pietarin ja Adreaksen työssään kun he olivat kalastamassa, samarialaisen naisen hän tapasi kaivolla kun hän oli hakemassa päivittäistä vesiannostaan, Leevin hän kutsui suoraan tullimiehen virastaan ja niin edelleen. Jeesuksen vertaukset koskettivat usein työtä. Muistamme kylväjävertauksen, vertaukset sadonkorjuusta, naisen tekemässä hapantaikinaa, kauppiaan etsimässä hienoja helmiä ja monet muut esimerkit.
Jeesus kohtasi ihmisiä arjessa. Hän eli heidän keskellään. Samoin saamme ajatella mekin. Jeesus ei ole kaukana. Hän on kiinnostunut arjestamme, siitä mitä teemme, millaisia iloja ja suruja me kohtaamme. Hän tahtoo jututtaa meitä päivittäin kuten Leeviä tullikopissaan tai naista kaivonreunalla. Tällaista Jumalan Poikaa on helppo lähestyä. Ei tarvitse aristella. Hän ei vie vaatimuksiin, hän kuuntelee ja auttaa.
Toisten palveleminen on samalla jumalanpalvelusta. Sitä teemme työssämme ja arjessamme. Kaikki työ on tärkeää, kuten Martti Luther opetti. Niitä ei voi arvottaa. Iloinen ja kiitollinen mieli kantaa pitkälle. Monenlaisia armolahjoja on meille annettu. Tämä raamatullinen ohje on edelleenkin mainio työhön ja kaikkeen tekemiseen, myös lepäämiseen: ”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti