6.9.2016

Johdantosanat - kynttilänpäivä


Kynttilänpäivän psalmissa sanotaan: ”Jumala, me kerromme temppelissä sinun armollisista teoistasi. Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.”

Tänään saamme iloita tässä kauniissa temppelissä, Maaningan kirkossa, Jumalan kirkkaudesta. Ylistämme Jumalaa ja hänen suuria tekojaan: ”Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.”
Ilostamme kertoo kirkon valkoinen juhlaväri. Alttarin kuusi kynttilää  puolestaan viestivät, että Jeesus Kristus on maailman valo. Jos seuraamme häntä, emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.  

Valon lapsiksi kastettuina meillä on oikeus tulla taivaallisen Isämme eteen. Saamme lähestyä häntä silloinkin, kun uskomme ei ole ollut yhtä elävä kuin kynttilän liekki, silloinkin, kun emme aina onnistu tekemään oman sisäisen kynttilämme, Pyhän Hengen, ohjauksessa oikeita valintoja. Isämme tahtoo jatkuvasti ohjata meitä valoonsa, vaikkemme sitä itse loistaisikaan kovin onnistuneesti lähimmäisillemme. 

Kaiken tämän vääryytemme ja epäuskomme Jumala antaa meille anteeksi, mikäli vain käännymme hänen puoleensa ja nojaamme kasteen armoliittoon. Häneltä saamme rukoilla neuvoa, johdatusta ja Hengen voimaa elämäämme. Hän puhuttelee meitä sanallaan ja synnyttää meissä uskon. Hän tarjoaa meille anteeksiantoaan Poikansa tähden. Näihin Sanan lupauksiin saamme ikävöivällä uskollamme tarttua. Haluamme luottaa koko sydämestämme Jumalamme isälliseen rakkauteen ja tunnustaa hänelle avoimesti syntimme. Teemme sen yhteen ääneen näin sanoen:

---
Jeesus Kristus tuli valoksi tähän maailmaan. Jeesuksen kautta ihmiset voivat pelastua synnin pimeydestä Jumalan valkeuden lapsiksi, pahan vallasta uusiksi ihmisiksi. Tämän hän on itse luvannut: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”   

Tätä ilosanomaa kerrotaan lähetyskentillä tänäänkin ympäri maailmaa. Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että olemme saaneet kuulla Jeesuksesta, maailman valosta, niin monesti aiemmin. Kasteessa meidät on jo puettu valon lapsiksi ja Jeesuksen seuraajiksi. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille on annettu kaikki anteeksi ja puettu Kristuksen puhtauteen. 

Joudumme kuitenkin joka päivä tunnustamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä elää itsekäs, vanha ihminen. Tämä kiusankappale vetää meitä pois Jumalan luota. Siksi meidän on jokapäiväisessä parannuksessa upotettava tämä vanha ihminen kaikkine synteineen. Sen tilalle pitää nousta uusi ihminen, joka haluaa elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana. Tämä onnistuu yksin Pyhän Hengen avulla: Hän kitkee meistä itsekkyyttämme, herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Saamme uskoa, että juuri yhteisessä messussa tätä taivasten valtakunnan kasvatustyötä meissä tehdään.               

Jotta voimme hukuttaa vanhan ihmisemme ja nousta ylös uusina valon lapsina, meidän tulee ensi alkuun tunnustaa syntimme. Avatkaamme siis sydämemme kaikkitietävälle Jumalalle yhteen ääneen näin sanoen:

---
Tänään on valon päivä, kynttilänpäivä. Kirkkovuoden otsikko on osuva: Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Jeesuksessa kohtaamme Jumalan kirkkauden. 

Kiitosta herättää lauha ja lumiseksi kääntynyt talvi, ja se, että talven kaamos alkaa pikkuhiljaa väistyä valon tieltä. Mutta todellinen kiitos nousee päivän evankeliumista, joka kertoo meille, kuten hurskaalle Simeonillekin, että pelastus on tullut ihmiskunnalle. Simeon sai rauhan sydämeensä nähdessään Jeesus-lapsen ja ymmärtäessään kuka hän on. Kun ihminen saa syntisenä turvautua Jeesukseen, hän pääsee Jumalan kanssa rauhanliittoon ja sydämeen tulee rauha, aivan kuten vanhalle Simeonille. Näin opettaa myös apostoli Paavali: ”Koska olemme siis uskosta tulleet vanhurskaiksi, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

Usko Jeesukseen ja syntien anteeksiantamukseen tuo rauhan. Se on iso syy, miksi uskoa kannattaa. Tähän lupaukseen saamme luottaa, kun tunnustamme syntimme ja syyllisyytemme näin yhdessä rukoillen: