6.9.2016

Johdantosanat - 3. sunnuntai loppiaisesta


“Tie Kristus on ja elämä kaikille etsiville.” Näin veisasimme messun alkuvirrestä. Se kertoo meille, että Jeesus on todella tie, totuus ja elämä. Hän herättää uskomme ja vahvistaa sitä Henkensä kautta. Hänen sanan voimaansa olemme tulleet tänne kirkkoon todistamaan.

Päivän 1. lukukappaleessa sanotaan: “Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä.”

Jumala kutsuu meitä silloinkin, kun olemme eksymästä tieltä. Hän etsii meitä, kun olemme kadoksissa. Kun kompuroimme, hän nostaa meidät lempeästi ylös. Kun olemme matkasta väsyneitä, hän virvoittaa meitä. Sanansa ja sakramenttiensa avulla hän haluaa ohjata meitä oikealla tielle: “Tässä on tie, kulkekaa sitä.”

Jumalan apuun ja anteeksiantoon luottaen saamme rohkeasti tulla hänen eteensä. Jotta hän veisi meidät taas oikealle tielle, elämän tielle, tunnustakaamme hänelle syntimme ja harharetkemme yhteen ääneen näin sanoen:

---
Päivän epistolassa sanotaan: ”Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta.”

Tämä sana on sielua ja mieltä rauhoittava, tärkeä kohta minulle henkilökohtaisestikin. Elämään kuuluu siis kärsimys, mutta ennen kaikkea myös lohdutus ja toivo. Kristuksessa meillä on molemmat. Hän on läsnä hädän hetkinä ja valmistaa ulospääsyn ahdistuksesta. Jopa sairauden hän voi kääntää hyväksi ja ottaa meidät sitäkin kautta häntä lähemmäksi. Niinpä rohkenemme pimeydessämmekin sanoa Paavalin tavoin: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!”     

Vaikka sairastamme kuolettavaa sairautta, epäuskoa, niin Jumala on silti meitä kohtaan hyvä ja armollinen. Hän kutsuu meitä, kun käännymme pois hänestä.
Hän etsii meitä, kun eksymme. Hän seisoo lujana vieressämme, kun uskomme horjuu. Siksi saamme tulla rohkeasti ja luottavaisesti hänen eteensä ja tunnustaa hänelle syntimme ja syyllisyytemme yhteen ääneen näin sanoen: