Olen Toivakan seurakunnan kirkkoherra. Kirjoitan hengellisistä ja yhteiskunnallisista teemoista, julkaisen myös saarnoja ja hartauskirjoituksia. 'Kirkonherra'-nimi juontuu sortavalaisten vierailusta. Heidän puheissaan kirkkoherra taipui muotoon kirkonherra, se hymyilytti. Leikinlaskua tärkeämpää kuitenkin on, että nimi viittaa todelliseen kirkonherraan, Jeesukseen Kristukseen. Hän inspiroi tätäkin blogia.
6.9.2016
Johdantosanat - loppiainen
Vietämme tänään loppiaisjuhlaa. Päivän kirkollisena aiheena on Jeesus, maailman valo.
Joulunlapsi syntyi maailmaamme valoksi, jottemme jäisi pimeyden ja synnin orjiksi. Jeesus sanoo meille: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”
Jeesusta seuraamalla voimme kulkea taivasmatkaamme – osin hyvin pimeääkin – kirkkauden johtamina. Jälleen Herra lupaa ihmeellisesti: ”Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Pimeälle taivaalle on syttynyt tähti. Se on merkkinä, että kuningas on syntynyt meille. Kristus on tuonut toivon koko maailmalle. Hän kutsuu meitä rakkauden valtakuntaan sekä kehottaa meitä viemään pelastuksen sanaa kaikille kansoille. Joulun ilosanoma kuuluu kaikille – loppiainen on lähetyspyhä jos mikä! Seimen lapsessa kohtaamme Pyhän, Isän Jumalan. Kääntykäämme sen tähden pelastuksen tielle idän tietäjien tavoin ja kumartukaamme nöyrästi Herramme eteen. Tuokaamme hänelle avunhuutomme, katumuksemme ja köyhän rukouksemme yhteen ääneen näin sanoen:
----
Eräässä virressä veisataan: ”Syttyi tähti, kohta lähti matkaan viisaat itämaan etsiskellen, tiedustellen synnyinpaikkaa kuninkaan. Miksen sinne lähde, minne lähtivät he kulkemaan?”
Tänään kuljemme itämaan tietäjien kanssa seimen äärelle. Emme kysy voivotellen, miksi en lähtisi sinne minne he kulkivat, vaan iloisesti ja reippaasti sanoen: ”Miksenpä minäkin lähtisi sinne ihmepaikkaan kulkemaan!”
Ihmepaikka on Jeesuksen luona. Siellä meille on varattuna taivaan aarteet: uskon salaisuus, rakkaus ja anteeksianto. Kultaa, suitsuketta ja mirhaa meillä ei ole, mutta voimme viedä maailman Vapahtajalle nöyrän sydämemme. Sydämen, joka antaa luvan täyttyä armosta ja laupeudesta. Tätä loppiaisen lahjaa Herra meiltä toivoo. Hän sanoo: “Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.”
Pimeälle taivaalle on syttynyt tähti. Jumalan kirkkaus on ilmestynyt. Kristus on tuonut toivon koko maailmalle. Hän kutsuu meitä rakkauden ja rauhan valtakuntaan ja kehottaa meitä viemään pelastuksen sanaa kaikille kansoille. Hänessä me kohtaamme Isän. Kääntykäämme sen tähden pelastuksen tielle ja tunnustakaamme Jumalalle syntimme yhteen ääneen näin sanoen:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti