6.9.2016

Johdantosanat - kiirastorstai


Kiirastorstai on pyhä päivä. Muistelemme Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeistä yhteistä ateriaa ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Sen tähden saamme viettää pyhää ehtoollista samoin tänään niin kuin tuona iltana Herramme sen omillensa itse asetti. 

Ehtoollisen kautta Kristus pysyy meissä ja me hänessä. Saamme vastaanottaa hänessä kuolemattomuuden lääkkeen. Ehtoollinen vahvistaa uskoamme. Siksi on tärkeää käydä ehtoollisella mahdollisimman usein. Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”

Jotta voimme saapua puhtain mielin Herran armopöytään, ja jotta voimme viettää rauhassa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, tunnustakaamme lankeeemuksemme ja rikkomuksemme yhdessä virren sanoin ja sävelin:        

---
Tänään on pyhä päivä. Vietämme Herran pyhää ehtoollista hänen asetuksensa mukaan. Saamme kokea samaa yhteyttä Herraamme ja toisiimme, jota ensimmäiset opetuslapset kokivat viimeisellä ateriallaan. Alttarin sakramentissa otamme uskossamme vastaan Herramme ruumiin ja veren. Hän on itse siinä  läsnä, todellisesti läsnä, kuten hän on luvannut: ”Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni”. 

Ehtoollisen kautta Kristus pysyy meissä ja me hänessä. Saamme vastaanottaa hänen kauttaan elämän leivän ja kuolemattomuuden lääkkeen. Siksi on tärkeää käydä ehtoollisella mahdollisimman usein. Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan”

Jotta voimme saapua puhtain mielin Herran armopöytään, ja jotta voimme viettää rauhassa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, tunnustakaamme lankeemuksemme ja rikkomuksemme yhteen ääneen näin sanoen:

---
Tänään on pyhä päivä. Vietämme Herran pyhää ehtoollista hänen kiirastorstain asetuksensa mukaan. Saamme kokea samaa yhteyttä Herraamme ja toisiimme, jonka Jeesuksen opetuslapset kokivat viimeisellä ateriallaan. Alttarin sakramentissa otamme uskossa vastaan Herramme ruumiin ja veren. Hän on itse siinä läsnä kuten on meille luvannut: ”Tämä on minun ruumiini ja tämä on minun vereni.”

Veisasimme alkuvirrestä: “Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen. Hän on tullut keskellemme, väisty, huoli maallinen.” 

Ehtoollinen on salaisuus. Sitä ei voi järjellä selittää. Uskossa nautittuna se kuitenkin tuntuu sielun sopukoissa. Ehtoollinen on annettu lahjaksi ja kristityn matkaevääksi. Se ei vie meitä vaatimukseen ja lain alle. Tänäänkin saamme uskoa, että Herra kuulee huolemme ja kantaa niitä. Hän on keskellämme sanassa ja ehtoollisessa, jokaisessa rukouksessa, jokaisessa huokauksessa: “Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen. Hän on tullut keskellemme, väisty, huoli maallinen.”       

Kiirastorstai on ollut perinteisesti ripittäytymisen aikaa. Tänäkin iltana saamme  toteuttaa tämän uskonelämään kuuluvan lahjan. Yhdessä. Rippiin kuuluu syntien tunnustaminen ja synninpäästö. Kun tunnustamme syntimme avoimesti, Jumala  kuulee meitä. Ja koska hän on laupias, hän antaa syntimme anteeksi, nekin joita emme edes tiedä. Näin saamme saapua puhtain ja rohkein mielin alttarille ehtoolliselle. Sydämen ja mielen taakat Herralle jätettyinä, voimme valmistautua vapaina pyhään pääsiäisjuhlaan. 

Tunnustakaamme nyt lankeemuksemme yhteen ääneen näin rukoillen:     

---
Tänä iltana muistamme Vapahtajamme sanoja: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:45) Jeesuksen kuolema oli sijaisuhri. Me emme voi antaa sellaista uhria, joka kelpaisi Jumalalle. Kristus on antanut itsensä meidän edestämme. Tämän uhrin nojalla me kelpaamme Jumalalle. Siinä on meidän pyhityksemme. Tästä kiirastorstain messusta alkaa pyhän kolmen päivän juhla, ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Avatkaamme sydämemme kaikkitietävälle Jumalalle ja tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin sanoen:

---
Parannus ja mielenmuutos on tie Jumalan lasten vapauteen, Jumalan valtakuntaan. Kristinusko on sisäinen liike: kun täällä (sydämessä) tapahtuu jotain, se muuttaa ihmisen. Sisäisestä muutoksesta myös ulkoiset asiat muuttuvat, se miten maailmaa katsoo ja toisia kohtelee. Jumala voi synnyttää hengellään uudesti paatuneimmankin sydämen.  

Jeesus kuvaa Jumalan valtakuntaa kallisarvoisena helmenä, jonka kauppias löysi. Löydettyään helmen hän myi koko omaisuutensa saadakseen sen omakseen.
Tänä iltana Jeesus kysyy meiltä kuten Pietarilta: “Olenko minä sinulle rakas?” Onko Jeesus meille kallisarvoinen elämän helmi, jonka puolesta olemme valmiita uhraamaan maallista hyvää? Vai onko hän meille jotain sellaista, jonka voimme heittää arvottomana syrjään, unohtaa kokonaan?   

Kiirastorstai on perinteisesti ripittäytymisen aikaa. Tänäkin iltana saamme  toteuttaa tämän uskoon kuuluvan lahjan. Rippiin kuuluu syntien tunnustaminen ja synninpäästö. Kun tunnustamme syntimme avoimesti, Jumala  kuulee meitä. Ja koska hän on laupias, hän antaa syntimme anteeksi. Näin saamme saapua puhtain mielin ehtoolliselle. Sydämen taakat Herralle jätettyinä voimme valmistautua pyhään pääsiäisjuhlaan. Saamme hylätä kaiken sen, mikä vieroittaa meidät Jumalan valtakunnasta ja saamme suunnata mielemme kohti Jumalan lupaamaa uutta elämää.

Tunnustakaamme nyt lankeemuksemme virrestä yhdessä näin veisaten: