6.9.2016

Johdantosanat - 3. sunnuntai ennen paastonaikaa


Tänään meillä on yhteinen juhlapäivä: “Iloitkaamme ja riemuitkaamme, tämän päivän on Herra tehnyt!” Otamme vastaan ne, jotka ovat saaneet tärkeän luottamustehtävän seurakunnassamme. Luottamushenkilöille on uskottu erityinen vastuu seurakuntamme toiminnasta ja hallinnosta. Rukoilemme, että Jumala antaisi heille tähän tehtävään siunauksensa. Kiitämme erilaisista lahjoista ja taidoista, joilla he voivat rakentaa seurakuntaa. Vastuu siitä, että seurakunta elää ja voi hyvin täällä Toivakassa, on meillä kaikilla. Meillä on vapaus ja vastuu.    

Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. Armosta olemme pelastettuja: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9).

Apostoli Jaakob opettaa: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon" (Jaak. 4:6). Armo tulee niille, jotka tunnustuvat tarvitsevansa sitä.

Tämän sanan rohkaisemina kääntykäämme nyt Jumalamme puoleen ja tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin rukoillen:    

---
”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu” (Fil. 3:8).

Näin kirjoittaa apostoli Paavali tämän päivän epistolassaan Filippin seurakunnalle. Tämä sana saattaa meidät itsetutkiskelun äärelle. Onko Herran tunteminen meille yhtä tärkeää? Osaammeko luopua tarpeen vaatiessa niistä turhista asioista, jotka estävät meitä näkemästä Kristuksen kirkkauden?

Herran tuntemisessa tärkeintä on se, että tuntee hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa voiman. Että tuntee, mitä hän on tehnyt juuri minun vuokseni. Oman kehnoutensa ja kyvyttömyytensä tunnustaminen on tie Vapahtajan syliin. Omin ansioin ei meriittejä kerätä, vaan kaikki annetaan silkasta armosta.

Tämän armon alle olemme tulleet tänään kirkkoon virkistäytymään. Se on meille pelastuksen ja elämän tie. Raamatun sanasta löytyy vastauksemme: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef.2:8-9).

"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon" (Jaak.4:6). Tämän sanan rohkaisemina kääntykäämme nyt Jumalamme puoleen ja tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin sanoen:      

---
Tänään seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. Niinpä saamme tänäänkin iloita siitä, että Jumala on meitä kohtaan hyvä ja armollinen.

Hän kutsuu meitä, kun käännymme pois hänestä. Hän etsii meitä, kun eksymme.
Siksi saamme tulla rohkeasti ja luottavaisesti hänen eteensä ja tunnustaa hänelle syntimme ja syyllisyytemme [yhteen ääneen] näin sanoen: