6.9.2016

Johdantosanat - 2. pääsiäispäivä


”Herra on todella noussut kuolleista!” Näin totesivat kaksi opetuslasta Emmauksen tiellä, kun he olivat kohdanneet ylösnousseen. Tätä heidän ja muiden opetuslasten järisyttävää kokemusta on kerrottu siitä lähtien ympäri maailman. Aluksi pienestä kertomuksesta on tullut sittemmin suuri kertomus. Tänäkin pääsiäisenä tämän suuren kertomuksen tapahtumat koskettavat syvästi meitä nykykristittyjä. Kun ymmärrämme, että Jeesus kuoli ja ylösnousi minunkin pienen ihmisen puolesta, että Jeesus edelleenkin elää ja opettaa keskuudessamme, niin voimme sanoa Emmauksen tien kulkijoiden tavoin: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?”  

Kristus on noussut kuolleista! Herra on totisesti ylösnoussut! Kuoleman valta on kukistettu, haudan salpa murrettu. Pääsiäisenä koko kristikunta riemuitsee Herramme voitosta. Syntimme on sovitettu. Rauha on solmittu Jumalamme kanssa. Sen tähden meitä kutsutaan elämään uudessa kuuliaisuudessa hänen ominaan. Tähän kuuliaisuuteen kuuluu myös jatkuva parannuksenteko ja omien syntien tunnustaminen. Tunnustakaamme siis väärät tekomme ja laiminlyöntimme Jumalalle hiljaa sydämissämme näin sanoen:    

---
Meille kristityille tyhjä hauta ei jäänyt ainoaksi todisteeksi ylösnousemuksesta, vaan Herra itse ilmestyi kirkkaudessaan monelle opetuslapselleen. Hän näyttäytyi niin kahdelle opetuslapselleen Emmauksen tiellä kuin naisille haudalla. Hän ilmestyi heille lukittujen ovien takana ja ulkona Tiberiaanjärven rannalla. Hän ilmestyi niin Pietarille kuin Tuomaalle. Monelle muullekin hän ilmestyi. Opetuslapset olivat aluksi epäuskon vallassa. Tästä syystä Jeesus sanoi heille: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näitte minussa olevan.”

Jeesus on noussut kuolleista - Totisesti hän elää! 

Useat opetuslapset eivät kaikesta huolimatta uskoneet puheita ylösnousemuksesta. Vasta kun he saivat itse koskettaa Jeesuksen naulanjälkiä, aterioida ja keskustella hänen kanssaan, he uskoivat sen todeksi. Tästä epäuskosta ja sydämen kovuudesta Jeesus moitti heitä. Sama epäusko vaivaa myös meitä. Jumalan ylenpalttiset todisteet eivät useinkaan riitä meille, vaan uskomme horjuu. Epäilemme Jumalan hyvyyttä kuten Tuomas epäili Herransa ylösnousemusta. Mutta niin kuin Herra antoi Tuomakselle anteeksi, samoin hän antaa meille anteeksi. Siksi saamme tunnustaa avoimesti syntimme ja laiminlyöntimme Jumalalle näin sanoen: