6.9.2016

Johdantosanat - 2. sunnuntai ennen paastonaikaa


Jeesus on kylväjä. Koska hän on lähettänyt omansa maailmaan – meidät kristityt, meidät hänen opetuslapsensa – kuuluu kylvötehtävä myös meille. Kylvämme Sanaa, uskollisesti, luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. 

Vertaus itsestään kasvavasta viljasta kertoo juuri tästä. Kun teemme uskollisesti kylvötyömme, ihmeellinen sato syntyy itsestään. Me olemme vertauksen mies, jyvä on Jumalan sana, maa on koko maailma: “Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.”

Tätä kylvötyötä emme ole kuitenkaan aina hyvin hoitaneet, emme seurakuntana emmekä yksittäisinä kristittyinä. Siksi käykäämme Kaikkitietävän Jumalan eteen ja tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin rukoillen:

----
Vietämme tänään Jumalan sanan kylvön sunnuntaita. Tahdomme tulla nöyrästi ja avoimesti kylväjämme ja opettajamme, Jeesuksen Kristuksen jalkojen juureen. Tahdomme kuulla häntä ja ottaa hänen hoitonsa vastaan.

Tutkimme sanan valossa sydäntemme maaperää, ja kysymme itseltämme: olemmeko sitä hyvää maata, jossa Jumalan siemen saa kasvaa ja tuottaa hedelmää? Kuulenko kylväjän sanan vai annanko sen tukahtua tämän maailman murheisiin? Onko se tärkeämpää mitä ihmiset ja maailma ajattelee kuin se, mitä Herra sanoo? 

Maailmasta kristityn ei kannata hakea itselleen pysyvää selkänojaa, sillä usein se tahtoo vain vieroittaa meidät Herrasta. Jumalan sana on maailmalle hullutusta, mutta uskoville se on pelastuksen sanoma. Päivän epistolassa sanotaan: ”Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.” 

Tiedämme, että oma sydämemme on usein ohdakkeinen ja kallioinen Jumalan hyvyyttä ja toisiamme kohtaan. Ilman Herraa emme voisikaan hyviä hedelmiä tuottaa. Pyydämme häneltä anteeksi epäonnistumistamme ja luotamme siihen, että hän antaa voiman tehdä parannusta. Avatkaamme siis sydämemme kaikkitietävälle Jumalalle ja tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin sanoen: