Johdantosanat - 4. sunnuntai pääsiäisestä

Tämä sunnuntai jatkaa siitä, mistä viime pyhänä puhuimme – olemme taivaan kansalaisia maailmassa. Meillä on passi, jossa on sekä tämän maailman että taivaan  valtakunnan leimat. Toinen jalkamme seisoo tukevasti maan kamaralla, toinen  kiirehtii kohti viimeistä päämääräänsä. Rakas koti, taivaan koti, häämöttää päivä päivältä lähempänä: ”Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän: Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.”

Tällä matkalla on vaivaa ja murhetta, mutta toivoaan ei saa koskaan menettää: ”Vaikka vaellus on vaivaista, minä jaksan vielä toivoa; olen kahden maan kansalainen.”

Taivaan kansalaisena eläminen tarkoittaa, että olemme yhtä aikaa maallisen isämme ja  myös taivaallisen Isän lapsia. Kuulumme taivaan Isälle, tunnemme hänet henkilökohtaisesti ja hän hallitsee elämäämme. Saamme rukoillen kysellä hänen tahtoaan ja johdatustaan elämässämme. Juuri tätä olemme tulleet tänäänkin Maaningan kirkkoon hakemaan. 

Jumala puhuttelee meitä sanallaan ja kutsuu meitä ehtoollispöytään. Saamme kiittää häntä, tuoda hänelle ilomme ja huolemme, suunnitelmamme ja yhteiset asiamme. Saamme rukoilla häneltä neuvoa, johdatusta ja uutta voimaa elämäämme. Hän tarjoaa meille anteeksiantoaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin sanoen: