14.7.2016

Saarna 1. sunnuntai loppiaisesta 7.1.2007


Matt. 3:13–17
Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: »Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!» Mutta Jeesus vastasi hänelle: »Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.» Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
    Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.» 

”...Sinun on sanan tähden kunnioitettava ja ihasteltava kastetta, sillä Jumala on itse kunnioittanut sitä sekä sanoin että teoin, vieläpä vahvistanut sen taivaallisella ihmeellä. Et kai sentään pidä leikkinä sitä, että Kristusta kastettaessa taivas avautui, Pyhä Henki laskeutui alas kaikkien nähden ja tuon hetken täytti jumalallinen kunnia ja valta.”

Näin opetti Martti Luther tavallista kansaa Isossa katekismuksessaan. Hän tahtoi teroittaa heille pyhän kasteen arvoa Jeesuksen kasteen välityksellä. Kaste oli Lutherille Jumalan suuri armoteko, jonka Kaikkivaltias itse toimittaa: ”Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse.” Siksi mikään teko ei voi olla tätä kallisarvoisempi, koska Jumalan tekoa ei voi ylittää. Kristuksen asetuksena ja Jumalan sanaan liitettynä tavallinen vesi muuttuu pelastavaksi vedeksi, joka pesee meidät puhtaaksi synnistä. Pyhän Hengen kautta synnymme uudesti ja saamme uskon, jolla tartumme kasteen lupauksiin. Kaste on välttämätön pelastukseen. Ei siis mikään vähäpätöinen asia tämä kristillinen kasteemme. Eikä varsinkaan leikinasia.

Turhaan leikinlaskuun emme ryhdy tänäänkään, kun käsittelemme Kristuksen kastetta. Vaikka hänen kasteellaan oli eri merkitys kuin meidän – synnitön kun hän oli (Hepr. 4:15) – niin sillä on silti suuri merkitys kannaltamme; olemmehan kristittyinä sidottuina kaikin tavoin Jeesuksen kohtaloon, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseen (Room. 6). 

Evankelista Luukas kertoo, että Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen aloittaessaan työnsä. Herää kysymys, miksi Jumalan Poika aloitti julkisen työnsä näin myöhään? Eikö hänen olisi kannattanut aloittaa aikaisemmin, jotta olisi ehtinyt tehdä enemmän taivasten valtakunnan työtä? 

Jeesus tarvitsi kuitenkin aikaa valmistautua suureen tehtäväänsä. Oikeaa hetkeä oli kärsivällisesti odotettava. Yksi syy siihen, miksi hän aloitti työnsä juuri kolmenkymmenen vuoden iässä, saattaa löytyä Vanhasta testamentista ja sen pappeusmääräyksistä. Vanhan liiton pappien täytyi nimittäin olla vähintään 30-vuotiaita, jotta he saattoivat palvella täysipainoisesti jumalanpalveluksissa. Tähän perinnölliseen virkaan piti olla lisäksi Jumalan kutsu. Nämä ehdot Jeesus, ylipappimme, täytti mennessään Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Heprealaiskirjeen luku 5 selventää Jeesuksen kutsua siihen muuttomattomaan ylipappeuteen, joka pelastaa meidätkin: ”Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin” (Hepr. 5:4-5).

Päivän evankeliumin tärkeimpään antiin kuuluvat ehdottomasti nämä Jeesuksen Johannekselle lausumat sanat: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Tämä Jeesuksen lausahdus antaa samalla pitkälti vastauksen siihen, miksi hän tuli kasteelle. Kysymys oli Jumalan vanhurskaan tahdon täyttämisestä. Jeesus ei tehnyt mitään vastoin Isänsä tahtoa, vaan oli hänelle kaikessa kuuliainen. Jeesus tuli täyttämään ne profetiat, joista Herran sanassa oli aiemmin ennustettu. Se, että Jeesus kastettiin; se, että hän paransi sairaita ja saarnasi oikeutta; se, että hän ratsasti Jerusalemiin ja puhdisti temppelin; se, että hän kuoli ja ylösnousi kolmantena päivänä olivat kaikki kirjoitettuna Vanhan testamentin profetioihin. Täyttäessään nämä ennustukset Jeesus osoitti olevansa Messias, Jumalan voideltu. Hän ei tehnyt tehtäväänsä oman mielensä mukaan, vaan kuten Isä oli aikojen alussa päättänyt. Hän ei toiminut ilman taivaallista valtuutusta, jonka myös Johannes Kastaja tunnusti: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta” (Joh. 3:27).

Ennen kuin siirrymme pohtimaan Jeesuksen kastetta henkilökohtaisemmin, on vielä syytä kerrata ne tekijät, mitkä ajoivat Jeesuksen Johanneksen kasteelle. Jeesus tuli kasteelle, jotta Israel saisi tietää, kuka hän on (Joh 1:31). Hän tuli kasteelle, jotta muutkin näkisivät taivaan Isän kirkkauden ja sen, että hän oli Jumalan Poika.  Täyttääkseen kaiken sen vanhurskauden, joka oli Jumalan tahdon mukaista.

Meidät on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siten on tärkeää, että myös Jeesuksen kasteessa toimi sama Kolmiyhteinen Jumala. Paikalla oli Pyhä Henki kyyhkysen muodossa laskeutuessaan Jeesuksen päälle. Taivaat aukenivat ja sieltä kuului Isän, Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Ja paikalla oli tietysti Poika, Jeesus Kristus. On ihmeellistä, että oman kasteemme kautta pääsemme osalliseksi tästä samasta kirkkaudesta, joka ympäröi Jeesusta Jordan-virralla. Jeesus tuli kaltaiseksemme, otti orjan muodon, tyhjensi itsensä jumalallisuudesta (Fil 2:7) ja tuli tähtemme köyhäksi (2. Kor. 8:9). Hänen ei olisi tarvinnut tätä tehdä, mutta pelastaakseen meidät, hän teki niin. Kuten Jeesus pyysi Johannesta osallistumaan Jumalan vanhurskauden täyttämiseen, samoin me olemme kasteemme kautta osallisia Jumalan vanhurskaudesta. Kristuksen tähden meidän Jumala lukee meidät vanhurskaiksi synteineen, vikoineen ja puutteineen. Tahtoisimmeko estellä, kuten Johannes aluksi teki, Jumalan vanhurskasta tahtoa? Emme tietenkään! Sen tähden otamme kasteen, Jumalan armon, vastaan ilomielin. Tähän kykenemme jo lapsena, koska silloin emme vastusta järjellä Jumalan hyvää tekoa, vaan otamme sen vastaan hoivaavan Isän kädestä. 

Jeesuksen kaste on meillekin merkkinä Jeesuksen messiaanisuudesta. Se riittää meille, että eräät meistä pääsivät todistamaan tätä Jumalan ihmettä. Jeesuksen kasteen ihmettä ei enää toisteta, jotta sen uskoisimme. Meillä on Raamatun todistus tästä, ja sen pitää riittää. Riittäisipä se kaikille! – myös niille, jotka ovat olleet kovasydämisiä Herraa kohtaan. Kaikukoon Jumalan kerran taivaasta lausumat sanat maan ääriin saakka, jotta kaikki uskoisivat Jumalan Poikaan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” 

Päivän epistola kertoo kauniilla ja osuvalla tavalla kasteestamme. Luethan sen vielä kotona omasta Raamatustasi tai saarnakopiosta. Se löytyy Tituksen kirjeen luvusta 3: ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” Tästä kasteen lahjasta me tahdomme saarnata aina ja kaikkialla. Sen lupauksen voimasta tahdomme elää kilvoittelevina kristittyinä, kuolla ja nousta ylösnousemuksen aamuun Herramme kanssa. Hänen kanssaan nousemme tuonelan virrasta taivaan kirkkauteen – kuten Jeesus nousi kohta Jordanista – jossa vallitsee yksin Jumalan vanhurskaus. Aamen.