13.7.2016

Saarna 13. sunnuntai helluntaista 18.8.2013 (konfirmaatio)


Mark. 7:31-37
Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: »Effata.» Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
    Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: »Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.»

Meillä on bileet, jee! 

On etuoikeus kuulua tähän porukkaan. Moni meistä on odottanut tätä päivää ja ilahduttavan moni on vastannut juhlakutsuun – meitä on täällä paljon. Kenenkään ei tarvitse olla yksin.

Mutta mitä jos ei ole kutsuttuna? Mitä jos ei kuulu porukkaan?

Meillä jokaisella lienee kokemuksia siitä, miten pahalta tuntuu jos joutuu porukan ulkopuolelle. Olet ei-toivottu kolmas pyörä, et mahdu leikkiin, kukaan ei huuda sinua puolelleen pesäpallojoukkueeseen. Muistan elävästi, miten rankalta tuntui kun sairastuin 6-vuotiaana reumaan – lääkärit kielsivät monia pelejä. Jouduin poikaporukasta erilleen. Kun kentän reunalta katseli yksin muiden peliä, se teki pienelle pojalle kipeää.     

Evankeliumissa Jeesus kohtaa ei-toivotun miehen. Miehen jota ei kutsuttu juhliin, miehen jota kuuroutensa takia syrjittiin. Jotkut pitivät häntä mykän hengen riivaamana, toiset hänen sairauttaan synnin seurauksena ja loput vaihtoivat kadunpuolta hänet nähdessään. Jos ei ole helppoa kuuroilla nytkään – se täytyy muistaa – oli se vielä haasteellisempaa tuolloin.       

Mutta mitä teki Jeesus? Hän meni kuuron miehen luokse. Hyväksyi hänet joukkoon. Otti erilleen väkijoukosta kohdatakseen kahden kesken. Auttoi häntä hädässä. Kun Jeesus paransi miehen, suurin parantuminen ei ollut ulkoinen. Sydän eheytyi, mies sai paikan yhteisössä. Ja mikä parasta: parantuminen synnytti pakostakin uskoa Jumalan Poikaan.  

Jumalan sanassa sanotaan: ”Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli ” (1 Joh 2:6).

Pyrimme toteuttamaan tätä ajatusta riparilla. Yritimme elää Jeesuksen esimerkin mukaan. Kaikille oli tilaa. Jokainen sai olla oma itsensä. Ketään ei suljettu leikkien tai pelien ulkopuolelle. Onnistuimme tässä kiitettävästi. Iso kiitos siitä teille.   

Leirillä pelasimme lähetysjalkapalloa ja järjestimme lähetyshuutokaupan. Jälkimmäisen ansiosta saatiin isoset edes hetkeksi hiljaisiksi, Minski hyppäämään kolmosesta järveen ja me vetäjät saimme nauttia laadukkaasta ja luotettavasta Puula-risteilystä. Tarkoituksena oli tehdä hyvää ja pitää samalla hauskaa. Saimme kasaan merkittävän summan 284,95 euroa. Tämä lahja osoitetaan Lähetysseuran kautta Lasten Pankille.

Mitä lahjallamme saa? Etiopiassa aidsorpo-ohjelmassa oleva nuori saa ammatillisen koulutuksen. Nepalissa varat menevät vammaisten lasten ja nuorten sekä lastenkotilasten hyväksi. Siellä pistekirjoitusmateriaalit sokeiden koululle ja oppikirjat kuurojen koululle luovat tasa-arvoa. Palestiinalaisalueella jaetaan stipendit 14 ylioppilaaksi valmistuvalle. Tansaniassa jatketaan aikuistuvien orpojen rakennuksen töitä: varoilla hankitaan tiiliä, maalia, tehdään muuraustyöt sekä sähkö- ja putkityöt ja hankitaan kalusteet. Kannatti pelata ja huutaa, eikö?

Miksi teimme hyvää? Siksi koska Jeesus rakasti ensin meitä, me rakastamme toisiamme. Sokeita, kuuroja ja muita vammaisia on yhä keskellämme. Kuuro mies sai Jeesukselta avun. Jeesuksen avulla voimme yhä auttaa tuhansia, jopa miljoonia. Siksi teemme lähetystyötä: ”Mitään kansakuntaa herra halveksi ei. Synnit koko maailman hän ristille vei. Kaukana ja lähelläsi ihminen on, joka Vapahtajalle on korvaamaton. Evankeliumi ilosanomamme on. Evankeliumi murtaa kallion.” 

Kristinuskossa kaikki pyydetään mukaan. Kaikki ovat kutsuttuina bileisiin. Bileisiin tässä maailmassa, ja kerran niihin suuriin juhliin jotka ovat edessä, taivaan festareille. Maata näkyvissä?  

Miten pääsemme mukaan? Ratkaisevaa on, tulemmeko Jeesuksen luokse. Vastaammeko hänen kutsuun, joka on kasteessa annettu. Kirkon ovet avoinna. Ehtoollinen on tarjolla miltei joka pyhä. Rukouksessa Jeesus on aina läsnä: kotona, metsäpolulla tai autonratissa. Herran luokse pääsee 24/7, jos tahtoo.

Kun tulemme Jeesuksen luokse, ihmeitä tapahtuu. Samoja kuin mitä kuuromykälle. Kirkon kieli rupeaa avautumaan, Raamattu tulee eläväksi. Ennen kuuro ollut kuulee, sokea näkee. Oma uskonkieli selkenee. Usko antaa uudet silmät nähdä, korvat kuulla. Uskon, jotta näkisin. Uskon, jotta ymmärtäisin. Kenties joillekin meistä käy tänään näin. Tiedän sen, että joillekin teille nuorille on hiljattain käynyt näin. Evankeliumi sen kertoo: ”Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: »Effata.» Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.”

Tähän porukkaan kannattaa kuulua. Jumalan perheväkeen. We are family. Olet kutsuttu. Olet tervetullut. Aamen.