14.7.2016

Saarna 6. sunnuntai pääsiäisestä (Exaudi) 20.5.2007


Joh. 15:26-16:4
Jeesus sanoi:
    "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
    Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille." 

Charles Wesleyn sanoittamassa vanhassa virressä vuodelta 1740 sanotaan: ”Tule, Pyhä Henki, inspiroi sydämemme.” Kauniisti ja oivaltavasti sanottu – Pyhä Henki, inspiroi sydämemme.

Näistä virren sanoista ilmenee, että Pyhä Henki tulee ulkopuoleltamme, mutta kasteen ja uskon kautta se tulee sisäisesti omaksemme. Pyhä Henki on Jumalan Henki, joka johtaa meidät Kristuksen luo ja synnyttää uudesti. Pyhä Henki nimensä mukaisesti pyhittää meidät. Se varjelee meidät uskossa, auttaa päivittäisissä taisteluissa sekä vaikuttaa meissä kristityissä hyviä tekoja. Se inspiroi, toisin sanoen rohkaisee, motivoi ja innostaa kaikkia Jumalan lapsia. Uskallamme sen avulla huutaa rukouksemme lapsen lailla Jumalalle: ”Abba, Isä! Kuule minua!” (vrt. Rm. 8). Ilman Pyhää Henkeä olisimme eksyksissä, kuin lauma paimenta vailla. Sen omistaminen on kristityn tuntomerkki. Koska Pyhä Henki on näin arvokas, antoi Jeesus sen herjaamisesta vakavan varoituksen: ”Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta” (Lk. 12:10).

Kristillinen seurakunta elää kirkkovuodessa Pyhän Hengen odotuksen aikaa. Viikon päästä, ensi pyhänä, muistelemme helluntain ihmettä, jolloin Jeesuksen opetuslapset saivat Pyhän Hengen lahjan. Tämän lahjan Jeesus lupasi heille ennen kuolemaansa: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.” Pyhässä Hengessä meillä on Jeesuksen lupauksen mukaisesti puolustaja, Totuuden Henki, Isän valtuutus ja todistus Jeesuksesta. Sen kautta saamme kaiken tarvittavan, ihan kaiken. Kukapa ei tällaista Henkeä tahtoisi omakseen!

Valitettavasti Pyhä Henki ja sen tavoitteleminen ei ole tämän maailman hittituote. Liian monelle se on asia, josta halutaan pysyä visusti erossa. Se pelottaa, tuntuu vieraalta ja kuuluu herkkäuskoisten hömpötyksiin. Helluntain ihmeestä, Pyhän Hengen vuodattamisesta, puhutaan tosissaan turhan vähän. Sanonta ”jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitten koko kesänä” kattaa aivan liian monen ainoat tiedot helluntain merkityksestä. Harmiton ja hauska sanonta sinänsä, mutta eihän siinä mitään hengellistä antia ole! Pyhän Hengen pilkkakaan ei liene tavatonta maailmassamme. Sitä kohtaan on koettu vihaa, joka on usein suunnattu kristittyjä kohtaan kautta aikain: ”Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.” 

Tätä kristittyihin kohdistuvaa vihaa ei fyysisessä mielessä joudu Suomessa kokemaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö henkien taistelu olisi käynnissä. Kristukseen tunnustavien vainot ovat vajonneet pinnan alle, muuttaneet muotoaan, mutta silti ne kytevät siellä. Nykypäivänä ne vain näyttäytyvät toisenlaisissa asuissa: ylenkatseena, valheen ja kiihotuksen levittämisenä, välinpitämättömyytenä, henkisenä kiusaamisena, kristillisen arvomaailman kyseenalaistamisena ja vahvojen yksilöiden oikeuksien ajamisena. Totuuden Henki tekee kipeää, siksi sitä ei tahdota suvaita. Miksi maailmamme, jopa tuntemamme ns. kristillinen maailmamme, on ajautunut niin kauaksi Jumalan Hengestä? Missä yhteiskunnassamme enää tapaa lohdutuksen, totuuden, ilon ja rohkaisun henkeä? Missä lymyää se inspiraatio, jonka Herran Henki saa aikaan? Tähän on varmuudella ainakin yksi vastaus. Se vastaus on Jeesuksen vastaus: ”Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.”

”Jos joku hylkää rakkauden, hän ei voi säilyttää uskoa, vaikka se olisi suurikin, sillä hän ei säilytä Pyhää Henkeä”, ”Usko ei näet säily niissä, jotka hukkaavat Pyhän Hengen ja luopuvat parannuksesta...” Nämä voimakkaat ajatukset löytyvät luterilaisen kirkkomme Tunnustuskirjoista. Niissä painotetaan rakkauden valtavaa merkitystä: siellä missä on rakkaus, siellä on Pyhä Henki. Samoin korostuu hyvien tekojen merkitys, joka nousee vilpittömästä sydämestä: siellä missä lähimmäinen huomioidaan ja hänen vuokseen asioita tehdään, siellä  Pyhän Hengen lahjat saavat esteettä vaikuttaa. Myös katumus ja parannus kuuluvat kiinteästi niihin välineisiin, joilla hoidamme uskon henkeämme. Olennaista on elää Jumalan rakkauden alla: hänen armonsa, sanansa ja sakramenttien alla. Elävä rukous, sanan lukeminen ja seurakuntayhteys ovat mitä parhaimmat armovälineet tämän kokemiseen. Hoitakoon ja ruokkikoon Kolmiyhteinen Jumala tänäänkin henkeämme kaikin mahdollisin tavoin! 

Jos maailma ja maailmallisuus on saanut tänään tuta, niin syytä on myös tarkastella itseään peilistä. On selvää, että maailmasta puuttuu paljon rakkautta ja rakkauden tekoja. Sen saamme havaita päivittäin. Mutta sama pätee valitettavasti kirkkoon ja sen seurakuntiin: rakkaudettomuutta, kylmyyttä ja valheen henkeä mahtuu aivan liiaksi Kristuksen ruumiiseen. Kuinka voisimmekaan saada ihmiset innostumaan, inspiroitumaan, Jumalan lahjoista, jos emme kykene näyttämään itse esimerkkiä! Mitä vahinkoa olemmekaan saaneet aikaan toimiessamme Jumalan tahdon vastaisesti!

Tässä Jeesuksen oppien vastaisessa elämässämme on ongelmamme, johon on puututtava. Tunnustuskirjojen sanat ”Jos joku hylkää rakkauden, hän ei voi säilyttää uskoa, vaikka se olisi suurikin, sillä hän ei säilytä Pyhää Henkeä” olisi syytä ottaa tosissaan. Mikäli kaikki näkisivät, että seurakunnassa on hyvä olla ja että sieltä saa sielulleen ravintoa, niin saisimme varmasti lisää aktiiviseurakuntalaisia. Silloin olisimme kaikki Jumalan sanan ja Hengen alla. Niiden kautta Jumalalla on tilaa toimia, sillä kuten Tunnustuskirjoissa todetaan: ”...Jumala ei anna Henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin sanansa välityksellä ja myötä.” Sanankuuloon tarvitaan lisää ihmisiä, sillä usko syntyy kuulemisesta, kuten Raamattu selvästi opettaa: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Rm 10:17). Näillä rakkauden eväillä lähtekäämme todistamaan Jumalan rakkaudesta ja hänen Hengestään: ”Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.” Hengen lahjamme todistakoon, että Pyhä Henki on ja vaikuttaa häneen uskovissa. Charles Wesleyn virren sanat tulkoon todeksi jo tässä ajassa: ”Tule, Pyhä Henki, inspiroi sydämemme. Anna meidän vaikutuksesi todistaa.” Aamen.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti