13.7.2016

Saarna 3. sunnuntai loppiaisesta 24.1.2010 (Esko Jalkanen)


Matt. 8:5–13
Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.

Päivän evankeliumi siirtää meidät keskelle sotilaselämää, kaikille Suomen miehille tuttuun ympäristöön. Armeijan säännöt poikkeavat paljon siviiliyteiskunnan käytännöistä. Tavallisessa elämässä esimiesten on oltava taitavia johtamaan alaisiaan. Komentoja ei noin vain sanoa töksäytetä, vaan toimeksiannot on perusteltava. Sotaväessä sanotaan suorasukaisesti, mutta selvästi: ”Mene. Tule. Tee.” Vastaus on aina: ”Kyllä, herra vääpeli.” Armeijan esimieskoulussa annettavissa todistuksissa on numero myös käskemisessä ja komentamisessa. Tässä oppiaineessa Kapernaumin sadanpäämies olisi ansainnut täyden kympin. Hän osasi soveltaa tuon taitonsa myös uskon terveysopin alueille niin hyvin, että Jeesus antoi hänelle siitä jopa 10+. Totisesti, näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Rabbiinit ja lainopettajat saivat tyytyä alempiin arvosanoihin varmaan siitä syystä, etteivät he osanneet soveltaa Jumalan sanan opetusta jokapäiväisen elämän käytäntöön. 

Sadanpäämiehen perheen ongelma oli se, että palvelija halvaantui. Hän ei siis kyennyt enää hoitamaan työtehtäviään. Ei tainnut sinä aikana olla hoitolaitoksia halvaantuneille, joten sairasta piti yrittää hoitaa kotiolossa, ellei isäntä ollut niin kovasydäminen, että jätti hyödyttömän palvelijan heitteille. Sellainen mies ei ollut tämä upseeri. Hän tarttui parhaaseen mahdollisuuteen. Hän oli kuullut tiedon, joka toistuu evankeliumeissa tiheään: Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat. (Mt 12:15)

Nykyinen lääketiede on saanut laajalti selville monenlaiset tautien aiheuttajat. Lääkkeet niiden nujertamiseksi on myös keksitty. En todellakaan tiedä, päteekö tämä sama lääketieteen taito myös halvaantumiseen nähden. Kyllähän tästä vaivasta nykyäänkin parannutaan, mutta toipuminen vie joka tapauksessa aikaa. Jeesus osasi parantaa heti. Hän sanoi vain parantavan sanan, samaan tapaan kuin sadanpäämies antoi lyhyet ja selvät käskyt alaisilleen, ja sana osoitti heti voimansa. Jeesuksen sanoissa oli Jumalan kaikkivoipa voima. Uskon vahvasti siihen, että Jeesus tunsi yhden ihmeellisimmistä ominaisuuksista koko elollisessa luomakunnassa, vahinkojen, vaurioiden, haavojen ja sairauksien taipumuksen parantua. Kenenkään ihmisen hallussa ei ole tämän parantavan voiman luominen, se on saman Luoja-Jumalan salaisuus, joka sanoillaan loi tyhjästä koko maailmankaikkeuden ja kaikki, mitä siinä on. Jeesuksen sana Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot teki palvelijan terveeksi samalla hetkellä. Jeesus käytti parantaessaan sadanpäällikön omaa sanaa Mene! Hänen ei tarvinnut käyttää mitään voimallisempaa tai muuten kummallisempaa sanaa.

Hebrealaiskirjeen mukaan Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. (Hb 13:8) Ajattelepa, minkä mahdollisuuden hän antaa meille tilanteessa, missä tarvitsemme apua. Kun hän kuulee sinun avunpyyntösi, jota me sanomme rukoukseksi tai esirukoukseksi sadanpäällikön tapauksessa, hän voi ottaa vaikkapa yhden rukouksesi sanan ja liittää siihen jumalallisen voimansa. Silloin siitä tulee sinut tai lähimmäisesi auttava sana.

Tämän sunnuntain evankeliumia lukiessamme meidän on syytä kiinnittää huomiomme juuri siihen eroon, mikä on pyytäessämme itsellemme tai jollekin toiselle apua Jeesukselta. Vain sen verran sadanpäälliköllä oli oma lehmä ojassa, että hän halusi hyvän palvelijan jatkavan työtään hänen taloudessaan, vaikka itse henkilökohtaisesti hän ei ainakaan sillä kertaa tarvinnut apua.

Sinä saatat olla nyt tällä hetkellä siinä onnellisessa tilanteessa, että terveyttä riittää ja kaikki asiat ovat hyvin. Oma tilanteesi kehottaa vain kiittämään Jumalaa. Mutta sinä tunnet monien muiden ihmisten tilanteita, joiden asiat, terveyskään, eivät ole hyvin. Opipa tänään sellainen asia, ettet jätä näitä lähimmäsiäsi oman onnensa nojaan, kuin heitteille, vaan pyydät heille apua.

Nykyään toitotetaan tavan takaa sitä, että vanhukset jätetään yksin ja yksinäisiksi. Jos tämän epäkohdan haluat korjaantuvan, niin voit tehdä samoin kuin sadanpäällikkö. Rukoile yksinäisen puolesta, että hän löytäisi oikein sydänystävän ja yksinäisyyden tunne haihtuisi siihen. Voisit oikeastaan miettiä tätä asiaa vielä lisää, vaikkapa tutkia itseäsi, voisitko sinä itse olla tuolle vanhukselle hyvä ystävä. Ja jos voit, niin menisit häntä tapaamaan. Jos sitten koet, että hyvä ystävyys syntyy, voisit kertoa vaikkapa seurakunnan puitteissa asiasta muillekin. Ystävyyttä saattaisi ennen pitkää syntyä niin paljon, ettei yksinäisiä ja avuttomia vanhuksia enää olisikaan meidän yhteisössämme.

Tekisi mieli jatkaa tätä saarnaa poliittiseen suuntaan. Kerrotaan Martin Luther Kingin saarnanneen kerran Laupiaasta samarialaisesta, johon voitaisi evankeliumimme ei-juutalaista, roomalaista sotilasta myös verrata. Näin Martin Luther King: ”Tietenkin on meidän kaikkien velvollisuutemme asettua laupiaan samarialaisen asemaan niiden ihmisten auttamiseksi, jotka on jätetty virumaan haavoissaan tien oheen. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Eräänä päivänä meidän tulee ymmärtää, että koko tie Jerikoon asti on rakennettava sellaiseksi, ettei sillä tiellä kulkevia naisia ja miehiä voida haavoittaa ja ryöstää, kun he tekevät matkaa elämänsä taipaleella.” Nyt USA:n presidentti on pastori Kingin uskon toteutuma. Toteutuukohan hänen unelmansa kerran tähän maailmaan kaikkialle rakennettavista niin turvallisista teistä, ettei ketään kulkijaa ryöstetä eikä mukiloida? Tehtävämme on tehdä osaltamme totta tästä visiosta.

Saarnatekstin lopussa Jeesus esittääkin valtavan näkymän siitä, mihin ihmiskunnan historia tulee päättymään. Se on suuri juhla-ateria Jumalan valtakunnassa, jolle saavutaan idästä, lännestä, pohjoisesta ja etelästä. Jeesukseen täysin luottanut hyväntekijä, lännen ilmansuunnalta tullut pakana juutalaisuuteen nähden, on yksi esimerkki tälle aterialle kelpuutetuista. Pieni uskonnollinen tuhertaminen pienen sisäpiirin jäsenenä on väärin ymmärretty elämän tarkoitus. Kokonaisvaltainen avara usko Jeesuksen mahdollisuuksiin parantaa sairaudet ja korjata muutkin viat aina maan ääriin asti on päämäärä, johon meidän kaikkien tulee pyrkiä.