13.7.2016

Saarna hiljaisen viikon keskiviikko 26.3.2013


Luuk. 23:13-31
Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte. Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä." Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi.
    Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen: "Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!" Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä." Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava.
    Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat - miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden - mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa.
    Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä. Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!" 

”En ollut henkilökohtaisesti paikalla kun Jeesus ristiinnaulittiin. En ollut suullani huutamassa: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!"

Näin totesi kerran tuttavani ystävä pohtiessaan Jeesuksen kuolemaa. Hän oli tuskastunut kantamaan syyllisyyttä Jeesuksen surmaamisesta, sillä hän oli itse syntyperältään juutalainen. Hänen kokemustensa mukaan kristityt ovat leimanneet lähes kaikki juutalaiset Jeesuksen surmaajiksi. Tämä on osaltaan hiertänyt kristittyjen ja juutalaisten välejä. Välit ovat olleet huonot, mutta Hitlerin vainojen jälkeen tilanne on muuttunut. Kristityt ovat heränneet siihen todellisuuteen, mitä kaikkea pahaa voidaan saada aikaan käyttämällä Raamattua lyömäaseena juutalaisia vastaan. On myös hyvä muistaa, että Jeesus oli itse juutalainen, kuten kaikki ensimmäiset kristityt. 

Tuttavani ystävä näyttäisi olevan oikeassa: hän vaikuttaa olevan syytön Jeesuksen tuomioon ja kuolemaan. Se, että hän on juutalainen, ei vaikuta asiaan. Mitään yksittäistä ihmistä tai kansakuntaa ei voi syyttää. Jeesuksen kuolemaa olivat juonimassa niin juutalaiset kuin roomalaiset, oppineet ja tavallinen kansa. Maaherra Pilatustakaan ei voida pitää syyttömänä, vaikka hän kirjaimellisesti pesi kätensä kansan edessä. Hänellä oli valta loppuun asti päättää, mitä Jeesukselle tapahtuisi. Entä syytämmekö niitä sotilaita, jotka heittivät Jeesuksen vaatteista arpaa, laittoivat hänelle orjantappurakruunun päähän ja riistiinnaulitsivat? Vai tulisiko meidän syyttää murhamies Barabbasta, joka vapautettiin Jeesuksen sijaan? 

Mutta, mutta... Meneekö tämä kuitenkaan ihan näin? Olemmeko syyttömiä, me kaikki, jotka emme ole olleet osallisina Jeesuksen tuomiossa?

Evankeliumissa sanotaan: ”Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen: "Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!" Silloin KAIKKI huusivat. Tässä kohdassa ei puhuta nimistä, kansalaisuuksista, iästä tai yhteiskunnallisista asemista. Siinä ei mainita yksilöitä, puhutaan yksinomaan kaikista. Kaikista ihmisistä, kaikista meistä. He, jotka sattuivat olemaan paikalla olivat niitä, jotka edustivat meitä kaikkia. Sinua ja minua. Me olimme siellä, kyllä, niin me olimme.

Osallisuus Jumalan Karitsan kuolemaan koskettaa meitä kaikkia. Emme voi vedota siihen, ettemme olleet paikalla. Toinen aika ja paikka, olisimme tehneet Messiaallemme samoin. Jeesuksen äärimmäinen hyvyys pelotti ihmisiä, hänet piti raivata tieltä. Saman asian kanssa kipuilemme tänään: ristiinnaulitsemme arjessamme sen hyvän, jota Jumala meille tarjoaa. Moni kääntää Herralle selkänsä ja lyö hänen käsiinsä ensimmäiset naulat, jottei Kaikkivaltias tulisi liian lähelle elämäämme. Moni esittää arvokasta Pilatusta, joka näyttävästi pesee kätensä muiden edessä: Mitä Jeesus-hommat minulla kuuluvat? Mitä lähimmäisen asiat minua painavat – omatpahan on ongelmansa! Entä kukapa ei olisi ottanut Herodeksen roolia siirtäessään ongelmat muiden taakaksi, kuten hän teki pompottaessaan Jeesusta paikasta toiseen? Eikä samankaltainen valehtelu ja oman valtansa pönkittäminen ole meille lainkaan vierasta.

Jotta kokisimme pääsiäiskertomuksen henkilökohtaisesti, kannattaa asettua siinä kuvattujen henkilöiden saappaisiin. Heidän hyvät ja huonot piirteet kulkevat mukanamme. Jos voi tuntea  syyllisyyttä ja itkua Jeesuksen ristin juurella, sitä suuremmalla syyllä voi kokea myös pääsiäisaamun riemua. Silloin näet tietää, mistä kaikesta Jumalaa on oikein kiittäminen – minäkin olen saanut anteeksi. Tähän todellisuuteen tulee havahtua. Tämä havahtuminen vaatii joskus pistoja sydämeen. Se vaatii sitä samaa surua, jota naiset kokivat itkiessään Jeesuksen kohtaloa ristin juurella.

Tuskien tie kannattaa kulkea. Se voi avata silmät näkemään Jumalan hyvyyden. Tietoisuus siitä, mitä Jumala on hyväksemme tehnyt, pakottaa meitä toimimaan paremman maailman puolesta. Sinä, minä, me kaikki voimme Jumalan armosta olla niitä simon kyreneläisiä, jotka kantavat toinen toistemme ristejä. Emme jaa tuomion vaan vapauden sanaa, koska meitäkään ei ole tuomittu Jeesuksen kuoleman tähden. Olemme syyllisiä, mutta kuitenkin syyttömiä. Kristitty on armahdettu rikollinen. Olimme tuomittuja kuolemaan, mutta nyt saamme Jeesuksen tähden elää. Saamme omalla suullamme huutaa: Olemme vapaita! Jeesus on meidät vapauttanut ja avannut tien ikuiseen elämään. Siitä kiitos yksin Jumalalle. Aamen.