13.7.2016

Saarna 6. sunnuntai pääsiäisestä (exaudi) 16.5.2010


Joh. 15:26-16:4
Jeesus sanoi:
    "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
    Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille."

”Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.”

Näin Jeesus sanoi kahdelletoista opetuslapselleen omassa jäähyväispuheessaan. Hän varoitti heitä, että koetuksen ajat olisivat pian käsillä. Tuohon asti opetuslapset olivat päässeet suhteellisen helpolla: he saivat nähdä Jumalan voiman Jeesuksen opetuksissa ja ihmeissä. Mestari itse kulki heidän keskellään rohkaisten ja auttaen. Opetuslapsia ei vielä vainottu ja heillä oli paikka omassa synagogassaan. Mutta tämä hiljaiselo ei kestäisi kauan. Jeesuksen kuoleman, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen jälkeen tilanne muuttuisi rajusti. Lopulta moni apostoleista menettäisi henkensä uskonsa tähden. Tämänkin tapahtuman Jeesus profetoi: ”Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.”

Kuolema ei kuitenkaan ollut opetuslasten suurin uhka. Olihan Jeesus opettanut: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin” (Mt 10:28). Epäusko, sisäinen hajaannus ja ero Jumalasta olivat paljon suuremmat vaarat kuin marttyyrikuolema. Siksi alkukielen 'koetusta' tarkoittava sana viittaa tässä kohden juuri henkisiin taisteluihin, ei fyysisiin koetuksiin. Synti, siis se josta Jeesus sanoo ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun” (Jh 16:9) ja valheelliset harhaopit (1. Jh 2:19) muodostaisivat todelliset uhkat Pietarille ja kumppaneille. Uuvuttavat taistelut, koetukset, käytäisiin nimenomaan ihmisten sieluista.

Jeesus sanoo: ”...ettei uskonne koetuksissa sortuisi.”

Opetuslapset joutuivat kestämään äärimmäisiä koetuksia. Osa sellaisia, mitä emme edes kunnolla ymmärrä. Mutta entä me? Mitä koetuksia meille nykykristityille on olemassa? Mitkä vaarat vaanivat kirkkoa?

Skandaali. Tämä on se alkukielen sana, jota Jeesus käyttää puhuessaan uskoa järkyttävistä koetuksista. Varsin tuttu sana meille. Skandaaleista saamme kuulla joka päivä. Niistä repostellaan kaikkialla ja media sen kuin hämmentää juoruilla maustettua soppaa. Valitettavasti myöskään kirkko ei ole välttynyt skandaaleilta. Kirkko elää maailmassa ja maailmallisuus tuntuu puskevan väkisin kirkonkin seinien sisäpuolelle. Skandaaleja aiheuttavat yksittäiset kristityt, pappien toilailut tietysti etunenässä. Kirkko velloo skandaaleissa. Tiedot alaikäisten hyväksikäyttötapauksista ovat kertakaikkisen järkyttäviä. Kukaan kirkon jäsen ei voi ummistaa niiltä silmiään, sillä olemmehan Kristuksen elävä ruumis: jos yksi osa ruumiista kärsii, me kaikki kärsimme. Emme voi vedota siihen, että tätä tapahtuu vain muualla, vaan kyllä myös meidän oma kirkkomme joutuu kantamaan tätä syntitaakkaa. Skandaaleja kirkosta ja uskovista piisaa julkisuudessa, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea joudummekaan hiljaa todistamaan henk. koht. elämässämme.

Näinä aikoina ei ole suinkaan helppoa olla tunnustava kristitty. Se ei ole ollut sitä koskaan seurakuntiemme lähetyskentillä, kohta se ei ole sitä täällä Suomessakaan. Moni sortuu koetuksissa, ja koetinkiviä tuntuu riittävän. Ja joka päivä nämä kivet näyttäisivät muuttuvan entistä terävimmiksi ja ilkeämmiksi.

Jeesus sanoo: ”Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.”

Jeesus halusi vahvistaa opetuslastensa uskoa tulevan varalta. Uskomme kirkossa, että Jeesus puhuu yhä sanassaan ja sakramenteissaan. Mitä Jeesus haluaa sanoa tänään meille, hänen nykyisille opetuslapsilleen?

On oikein, että seuraamme aikaamme ja puutumme niihin skandaaleihin, jotka ravisuttavat kirkkoa. Jeesus oli Totuus, samoin meidän tulee pyrkiä totuuteen, vaikka se tekisi kipeää ja vaatisi ponnisteluita. Myös negatiiviset tunteet, jopa vihantunteet ovat sallittuja, kun mietimme niitä syntejä, joita kirkossamme esiintyy. Tunteet pitää käydä lävitse ja asiat puhua halki. Mutta entä sitten? Pitääkö jäädä vellomaan näihin asioihin? Haluammeko jatkaa eteenpäin skandaaliviestejä kirkosta ja kristityistä? Jäämmekö itse asiassa turhan helposti pahuuden asialle?

Jeesus sanoo: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota.”

Puolustaja on sananmukaisesti ihminen, joka seisoo rinnalla ja antaa kaiken tukensa puolustettavalleen. Pyhä Henki on meille tämänkaltainen puolustaja. Se puolustaa meissä omaa sisäistä minäämme kaikilta skandaaleilta, jotka voisivat meitä satuttaa. Pyhä Henki meissä tahtoo puolustaa Kristuksen kirkkoa viimeiseen hengenvetoon, vaikka se olisi kompuroinutkin jäsentensä syntien tähden. Se antaa meille rohkeuden ja voiman olla eläviä kristittyjä riippumatta siitä, mitä ympärillä asiasta ajatellaan. Jos ammennamme kirkkona ja yksittäisinä kristittyinä Pyhän Hengen läsnäolosta, saamme siitä voimaa ja elävää uskoa. Neuvonantaja voi silloin esteettä johtaa meitä: ”Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä” (VK 484:1).

Jeesus sanoo: ”Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.”

Olemme lähetyskirkossa. Tänne on kuvattuna ihmisiä kaikista kansoita, heimoista ja kielistä. Lähetystyö on kaikessa yksinkertaisuudessaan todistamista Jeesuksesta sanoin ja teoin. Juuri me olemme näitä Vapahtajamme todistajia: ”Myös te olette minun todistajiani.” Todistajat eivät todista itsestään, vaan antavat todistuksen toisesta. Siksi me emme todistele omaa erinomaisuuttamme, emmekä aina edes kirkon, vaan todistamme elävästä Jeesuksesta. Todistamme siitä Jumalan rakkaudesta, joka hänessä näkyy. Eivät Intian slummilapset, Afrikan HIV-sairaat tai Kiinan syrjäseuduilla asuvat ihmiset halua kuulla repivistä skandaaleista, vaan Kristuksen rakkaudesta. He haluavat kuulla siitä, että he kelpaavat sellaisinaan, että he voivat pelastua ja että heilläkin on mahdollisuus puolustajaan Pyhän Hengen kautta. Ei heidän hengellistä janoaan sammuta ilkeät puheet, vaan pelastava Sana. Jumalan sana on koskettanut ihmisiä näillä alueilla. Kiitämme, että seurakuntiemme kautta saamme olla tukemassa lähetysjärjestöjen toimintaa. Lähetystyö jos mikä on kirkon tehtävän ja olemassaolon puolustamista.

”Missä rakkaus, siellä Jumala.”

Tämä Taize-laulussa useasti toistuva lausahdus on osuva. Me todistamme rakkaudesta, Jumalan rakkaudesta. Siitä tiedämme, missä on oikeaa Pyhän Hengen synnyttämää uskoa, missä vallitsee rakkaus. Sen äärelle tahdomme ohjata itsemme, toinen toisemme ja koko maailman. Tämä rakkaus voittaa lopulta kaiken: skandaalit, pahuutemme ja Saatanan vallan. Jeesus sanoo: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”