13.7.2016

Saarna 2. sunnuntai joulusta 3.1.2010


Luuk. 2:41-52
Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
    Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
    Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. 

'Äiti, isä.' Nämä ovat meille rakkaita sanoja, jotka opimme jo varhain lapsena. Ne lienevät myös useimmiten niiden ensimmäisten sanojen joukossa, joista vanhemmat saavat kunnolla tolkkua. 

Myös Jeesus-lapsi kiljahteli, murisi, kujerteli ja jokelteli siinä missä kaikki muutkin lapset. Ei siinä heti ruvettu vanhemmille Vuorisaarnaa pitämään! Ensimmäisten sanojen joukossa olivat taatusti 'ima' ja 'abba', arameankieliset vastineet äidille ja isälle. Pienestä Vapahtajammekin ponnisti, kasvaen suurimmaksi opettajaksi mitä maailma on koskaan nähnyt. Hänen sanansa elävät ikuisesti: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa” (Mk. 13:31). 

Hiukan harmillisesti Raamattu ei kerro Jeesuksen myöhemmästä lapsuudesta mitään. Kun kertomukset Jeesuksen syntymästä, ympärileikkauksesta sekä Simeonin ja Hannan tapaamisesta temppelissä on käyty lävitse, niin etenemme ikään kuin pikakelauksella päivän evankeliumissa kuvattuun tilanteeseen. Siinä Jeesus on jo 12-vuotiaana poikana Jerusalemin temppelissä. Uskonnollisessa mielessä hän lähestyi täysi-ikäisyyden rajaa, sillä 13-vuotiaana juutalaispojat viettävät bar mitsvaa, lain pojaksi tulemisen juhlaa. Sen jälkeen nuori on itse vastuussa lain, perinteiden ja juutalaisen etiikan noudattamisesta. Vaikka Jeesuksen aikana bar mitsva -juhlaa ei vietetty samalla tavalla kuin nykyisellään, niin evankelista Luukas ennakoi tulevaa: Jeesus alkoi irtaantua Marian ja Joosefin valtapiiristä kohti sitä tulevaa tehtävää, joka häntä odotti. Matka kohti Golgatan ristiä, maailman syntien sovittamista, alkoi etäisesti hahmottua.

Pienen Jeesus-lapsen puhetta ei siis Raamatun lehdillä ole, mutta nuoren Jeesuksen kylläkin. Jeesuksen ensimmäiset tallennetut sanat tavataan päivän evankeliumissa. Mitkä ne olivatkaan?

Jeesus sanoi: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”  

”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Jos Jeesus-lapsen ensimmäiset sanat luultavasti pyörivät äiti- ja isä-sanojen ympärillä, jatkaa nuori Jeesus jatkaa samasta aiheesta. Hänelle oli hahmottunut, että hänen todellinen isänsä oli taivaan Isä. Hänestä hän puhuu ensimmäiseksi Raamatussa. Hän oli Jeesukselle rakas Isä, abba. Hänelle Jeesus oli alusta pitäen kuuliainen ja hänen varaansa hän antoi elämänsä. Elämänsä tuskaisimpina hetkinäkin Getsamanessa, ennen vangitsemistaan ja ristinkuolemaansa, hän uskoi kohtalonsa Lähettäjänsä haltuun: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun” (Mk. 14:36).     

”Ettekö tienneet, että minun pitää olla hoitamassa Isäni asioita (eng. business)?”

Monet englanninkieliset raamatunkäännökset kääntävät kyseisen kohdan näillä sanoilla. Jeesus hoiteli Isänsä asioitaan, hänen bisneksiään. Se, että hän oli temppelissä ja opetti opettajia, keskusteli heidän kanssaan ja esitti heille kysymyksiä, oli nimenomaan hänen Isänsä asioiden hoitoa. Herran huone oli sananjulistuksen ja uskonharjoittamisen paikka – tämä oli Jeesukselle selvää alusta pitäen. Sen tähden hän ei voinut myöhemmin aikuisena sietää sitä, että temppelialue oli muutettu alkuperäisestä tarkoituksestaan joksikin muuksi: ”Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan” (Mk. 11:17).

Näin yhä jatkuvana joulunaikana, ja uudenvuoden alettua, tahdomme kiinnittää katseemme Kristukseen. Ihmettelemme sitä, miten omistautunut hän oli taivaan Isän asioille aivan nuoruudestaan lähtien. Kiitämme pyhästä perheestä, joka oli hurskas ja tahtoi elää Jumalaa lähellä ja harjoittaa uskoaan arjessa: ”Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli.” 

Nuori Jeesus asettaa meille esimerkin noudatettavaksi. Voisimme aiheellisesti asettaa tämän vuoden tavoitteeksemme kiiruhtaa useammin taivaan Isän asioille kuin pelkästään niille omille bisneksillemme. Jos Jeesuksen ensimmäiset sanat Raamatussa koskivat taivaan Isää, niin eikö meidänkin tulisi aloittaa arjen askareemme hänen nimessään, hänen kanssaan keskustellen ja kysellen. Ja tiedoksi: kyllä siellä suunnalla myös tiukkaa väittelykumppania hyvin kestetään! 

Raamatussa lapsenkaltaisuus on taivaan kansalaisen piirre. Se kehottaa meitä tiettyyn yksinkertaisuuteen uskonasioissa. ”Taivaan Isällä on vain päivän ikäisiä lapsia”, sanotaan. Siksi on syytä, että mekin kiljahtelemme, kujertelemme ja jokeltelemme hänen suuntaansa mahdollisimman usein. Vaikka puheemme ja ajatuksemme olisivat melko epäselviä, niin kyllä taivaan Isä niistä selvän saa. Ja mikä parasta harjoitus tekee tässäkin mestarin: aivan kuten pikkulapsi oppii pikkuhiljaa puhumaan, niin oppii myös rukoileva Jumalan lapsi joka päivä lisää. 

Kirkko on paikka, jossa opetusta ja sakramentteja jaetaan. Jumala on isä, kirkko on äiti. Molempia tarvitaan ja molempien tulisi kuulua kristityn sanavarastoon. Jeesus opettaa edelleen omilleen temppelissä, tässä kirkossa. Jos joltakulta on Jeesus kateissa – niin kuin hän oli kateissa Marialta ja Joosefilta pääsiäisjuhlien aikaan – niin mistä hänet voisi löytää? Samasta paikasta kuin hänet lopulta löydettiin, temppelistä. Tänäkin vuonna seurakunnan yhteisiltä juhlilta, jumalanpalveluksista, Jeesus on löydettävissä. Toivottavasti näemme täällä toisiamme oikein ruuhkaksi asti Herran armovuonna 2010! Luottakaamme etsijöille annettuihin Sanan lupauksiin: ”Etsikää Herraa, niin saatte elää!” (Aam. 5:6), ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Mt 6:33), ”Etsikää, niin te löydätte” (Mt. 7:7). Aamen.