13.7.2016

Saarna pääsiäinen 31.3.2013


Luuk. 24:1-12
Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Kristus nousi kuolleista!

Tyhjä risti, tyhjä hauta, tyhjät käärinliinat.

Maailma on täynnä tyhjiä lupauksia. Niihin törmää joka puolella. Televisiosta ja Internetistä tulvii mainoksia, jotka kertovat että tulemme onnellisiksi, kauniiksi, suosituiksi ja rikkaiksi kunhan vain ostamme tietyn tuotteen. Ei kestä kauaa kun huomaamme, että lupaukset olivat tyhjiä: meidät petettiin. Kummallisinta kuitenkin on, että lankeamme kerta toisensa jälkeen näihin katteettomiin lupauksiin. Alamme uskoa, että maailman antamat lupaukset voisivat meidät täyttää. Petymme, mutta silti uskomme. 

Tyhjä risti, tyhjä hauta, tyhjät käärinliinat.

Mutta hetkonen... Tarjoaako Jumalakin meille vain tyhjiä lupauksia. Tyhjä risti – onko edes totta, että Jeesus eli ja kärsi puolestamme? Tyhjä hauta – jos Jeesus kuitenkin oli ja kuoli ristillä, opetuslapset varmasti varastivat ruumiin, eikö? Tyhjät käärinliinat – ei niitä ole, Torinonkin käärinliinat ovat vain väärennöksiä.

Näin moni ajattelee. Näin mekin saatamme ajatella heikkoina hetkinä – epäusko valtaa mielen. Kun Jumalan lupaukset eivät näy meidän elämässämme, saatamme menettää uskon hänen lupauksiinsa. Sen seurauksena myös usko ylösnousemukseen horjuu. 

Mutta kannattaako näin ajatella? Onko Jumalan antamat lupaukset  tyhjiä?

Ravistelemme itseämme hereille – koko yön valvoneiden nuorten kanssa. Teemme sen Jumalan sanan voimalla. Luotamme Jumalaan, joka lupaa sanassaan: ”Jumalaan voi luottaa”, kirjoittaa Paavali (1 Kor. 10:13). Tai niin kuin 4. Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?” (4. Moos. 23:19). 

Kuinka moni heittääkään Jumalan kauniit lupaukset syrjään! Syrjään vain siksi, koska eivät niitä ymmärrä tai usko niiden olevan totta. 

Kerrotaan tarinaa rikkaasta nuorukaisesta. Hän oli valmistumassa amerikkalaisesta high schoolista, meidän lukiosta. Oli tapana, että rikkaat vanhemmat ostivat valmistuneelle lahjaksi uuden auton. Nuori mies ja hänen isänsä olivat kuukausia etsineet oikeaa. Viikkoa ennen valmistumisjuhlaa he löysivät sen, täydellisen auton. Juhlan aattona nuorukaisen isä ojensi pojalleen lahjan: Raamatun. Nuorukainen suuttui tästä lahjasta – hänen mielestään niin vaatimattomasta – niin paljon, että heitti Raamatun maahan ja syöksyi ulos talosta. Nuorukainen ja hänen isänsä eivät enää koskaan tavanneet. 

Muutamaa vuotta myöhemmin nuorukaisen isä kuoli. Tieto isän kuolemasta toi hänet kotiin. Kun hän eräänä iltana kävi lävitse jäämistöä, jonka hän tulisi isältään perimään, hän huomasi pois viskatun  lahjaraamatun. Hän pyyhki siitä pölyt ja aukaisi sen Pienoisevankeliumin kohdalta. Siellä oli kirjekuori. Nuorukainen avasi kirjekuoren ja sen sisällä oli shekki. Shekki oli päivätty hänen lukion valmistumispäivälleen. Kun nuorukainen katsoi shekin summaa, se oli tismalleen se summa, jonka uusi auto olisi maksanut. Sama summa, jonka heidän yhdessä isän kanssa valitsemansa auto oli maksanut. 

Avaatko sinä sen lahjan, jonka Taivaan Isä on Jeesuksessa sinulle varannut? Maltatko odottaa, että vaikka aluksi lahja voi vaikuttaa halvalta, lopulta saat sen mitä olet pyytänyt ja enemmänkin? Avaatko Raamatun ja löydät sieltä Jumalan lupaukset, ne lupaukset, jotka ovat arvokkaampia kuin maailman shekit ja rikkaudet yhteensä? 

Jumala on toista maata kuin maailma. Sen sijaan että hän olisi antanut tyhjiä lupauksia, hän antoi tyhjyyden joka oli täynnä lupauksia. Juuri tyhjässä ristissä, haudassa ja käärinliinoissa on toivomme. 

Tyhjä risti. Jumala lupaa sanassaan: ”Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin” (Kol 2:13-14). Synnit on saatu anteeksi. Velka on maksettu. Olemme vapaita Jumalan lapsia! 

Tyhjä hauta. Jumala lupaa: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” Hauta on tyhjä – Kristus  nousi kuolleista! Hengessään Herra voi olla kaikkialla. Ja kerran meidänkin maallinen hautamme todetaan tyhjäksi ja saamme astua iankaikkiseen elämään taivaassa!

Tyhjät käärinliinat. Jumala lupaa: ”Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.” Totisesti Herra on ylösnoussut! Jos hänen ruumiinsa olisi varastettu, olisivatko käärinliinat olleet siistissä pinkassa kalliohaudan seinustalla?  Käärinliinoja ei enää tarvittu, sillä hän eli jälleen. Hän keskusteli ylösnousseena opetuslasten kanssa, kulki ja söi heidän kanssaan. Yhteys opetuslapsiin oli palautettu. Tätä kumppanuutta ylösnoussut Vapahtaja hakee edelleen. Hän haluaa olla matkatoverimme joka ikinen päivä: ”Ja katso,minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt 28:20).

Tänä aamuna olemme kuulleet Jumalan kolmesta lupauksesta: syntien anteeksiannosta, ikuisesta elämästä ja henkilökohtaisesta suhteesta häneen. Kysyn meiltä kaikilta: luotammeko näihin lupauksiin? Jos näin teemme, kuunteleppa Jumalan viimeistä lupausta, joka löytyy Roomalaiskirjeestä: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” (10:13). Jos et ole vielä täydellisesti ottanut vastaan Jumalan lupauksia, hän odottaa, hän odottaa kuin isä joka toivoi poikansa löytävän lahjan Raamatun välistä. Ehkä taivaan Isä kyselee: ”Miksi rakkaalla lapsellani kestää näin kauan?” Älä odota, tartu Jumalan lupauksiin tässä ja nyt. Se tuo ilon ja ikuisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Luotan ja uskon vakaasti, että Jumala siunaa jokaista meitä tänä pääsiäisen aikana, aina helluntaihin saakka, ja siunaa seurakuntaamme niin kuin tähän asti tehnyt. Aamen.