13.7.2016

Saarna helluntai 23.5.2010


Joh 14:23-29 
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu." 

Helluntain Henki on rohkeuden henki. Jeesus sanoo: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Hyvin moni tietää sen, että Jeesus opetti meille rakkaudesta. Hänen käskynsä oli: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh 15:12). Mutta onko tämä kuitenkaan hänen yleisin käskynsä? Yllättävää kyllä, näin ei ole. Tätäkin käytetympiä ovat käskyt, jotka alkavat sanoin 'Älkää pelätkö.' Jeesus käskee olla pelkäämättä tämän maailman valtoja. Siksi meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, talouden suhdanteita, työttömyyttä, sairauksia, sotia, lastenlastemme elämänkohtaloita tai vaikka ilmastonmuutosta. Kun olemme Jeesuksessa, pelkomme häviää. Hänen henkensä karkottaa sen meistä pois. Hän tahtoo meidän olevan rohkeita, kuten myöhemmin Paavali hengessä kirjoittaa: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2. Tim. 1:7).

Tänään Jeesus puhuu meille monikossa. Hän puhuu 'te'-muodossa, joka tarkoittaa seurakuntaa eli meitä kaikkia. Pyhä Henki on näin ollen luvattu juuri hänen kirkolleen tässä maailmassa, ei yksittäisille ihmisille erillään seurakuntayhteydestä. Sen avulla voimme palvella Kristuksen ruumista ja ajaa yhdessä taivasten valtakunnan asiaa. Hänen kirkolleen ja Maaningan seurakunnalle Jeesus sanoo syntymäpäivän ohjeeksi vanhasta raamatunkäännöksestä: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” 

Erityisesti nykyajassa meidän tulee ottaa tämä Vapahtajamme sana – siis käsky! – todesta. Murheen alhoon ei kannata vaipua, vaikka mitä tapahtuisi. Vääränlainen murehtiminen ja vatvominen on suorastaan käskyjen rikkomista. Lisäksi meitä kutsutaan pelottomaan rohkeuteen: ”älköönkä peljätkö!” Kristitty on rohkeasti sitä mitä on. Pyhän Hengen armosta voitamme pelkomme ja olemme myös valmiita ottamaan riskejä Jeesuksen seuraajina. Seisomme Jumalan tahdon takana, vaikka se tarkoittaisi meille kivikkoisempaa tietä. Rohkeuden Hengellä teemme kaikin tavoin sitä, mikä on hyvää ja vastustamme sitä, mikä on pahaa. Sen avulla Jeesuksen rakkauden käsky ei tunnu enää niin mahdottomalta noudattaa. Jeesuksen rakastaminen on hänen sanansa rakastamista ja sen toimeenpanemista, ei sen kummempaa. Kun muu maailma kääntää Jumalan rakkaudelle selkänsä, me pidämme sitä rohkeasti esillä. Kun maailman sydän tuntuu kivettyvän joka päivä kovemmaksi, me saamme puolestaan rukoilla oman ja seurakuntamme puolesta Pyhää Henkeä vanhan helluntairukouksen sanoin: ”Paranna, lämmitä, pehmitä.” Juuri tätä me kristittyinä arjessa tarvitsemme: eheytynyttä, lämmintä ja pehmeää sydäntä. Sillä tehdään arjen ihmeitä.     

Hyvä. Olemme oppineet, että helluntain Henki on rohkeuden henki. Olemme oppineet, että Jeesus käskee meitä olemaan pelkäämättä ja murehtimatta. Teoria on siis hallussa. Mutta miten asia saadaan käytäntöön?

”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus” (2. Kor. 5:17).

Näin opettaa apostoli Paavali. Helluntain Henki opettaa meille, ettemme ole enää vanhojen maailmanvaltojen ja synnin vallan alla. Olemme saaneet armon muuttua Pyhän Hengen vaikutuksesta uusiksi ihmisiksi. Pelot, murheet, rauhattomuus ja rakkaudettomuus ovat taakse jäänyttä elämää. Maailmaan ja sydämiimme on loistanut valo, suustamme on kirvonnut uusi laulu. 

Erään suomalaisen kirkon kirkkotekstiili havainnollistaa hyvin tätä uuden luomisen ihmettä. Siinä papin stolan eli hartialiinan toisessa päässä on kuvattuna kyyhkynen ja maapallo erillään toisistaan. Maa on pimeä. Toisen puolen kuvassa kyyhkynen on laskeutunut ja maa ei ole enää musta pallo, vaan se on tullut valoisaksi. Helluntain ihme mullisti vanhan – ilosanoma alkoi levitä kaikkialle maailmaan ja tekee sitä yhä. Ilman Pyhää Henkeä kaikki olisi kuollutta, kylmää, orpoa ja koditonta. Mutta sen kautta kaikki tuli eläväksi. Pyhä Henki antaa sielullemme terveyden ja kodin. Itse asiassa Jeesus lupaa meille kaksi kallisarvoista kotia. Toisen tulemalla asumaan sydämiimme: ”... me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Ja toisen kerran taivaassa: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan” (Joh 14:2).

Tässä uuden luomisen kautta tulevassa kristillisessä identiteetissä on ratkaisun avain elämään, jossa helluntain henki näkyy. Jos emme ole enää pimeydessä, kuinka voisimme vielä elää siinä! Jos Pyhä Henki on kerran vuodatettu, kuin voisimme elää ilman sitä! Jos meidät on luotu uusiksi ihmisiksi, miksi roikkuisimme vanhan ihmisen synnin orjuudessa ja tuskissa.

Toissa päivänä julkaistiin tiedotusvälineissä uutinen, joka kertoi siitä, että tiedemiehet ovat onnistuneet luomaan keinotekoisen bakteerin. Keinotekoisen perimäsiirron jälkeen bakteerit elivät ja lisääntyivät normaalisti. Alkuperäisen lajin ominaisuuksien sijasta niissä ilmeni kuitenkin keinotekoisen perimän mukaisia piirteitä. Näin oli syntynyt uusi, keinotekoinen bakteerilaji.    

Jos keinotekoisella bakteerilla olisi tunteet ja tietoisuus, niin eipä poloinen tietäisi, mistä oli saanut alkunsa. Alkuperäisen lajin ominaisuudet ovat hälvenneet ja tilalle tulleet keinotekoisen perimän mukaiset piirteet. Se edusti uutta lajia eikä yhteyttä vanhaan enää samalla tavalla ollut. 

Pelkäänpä pahoin, että tässä maailmassa ja osin myös kristittyjen piirissä on tapahtunut vastaavaa mutaatiota. Emme enää muista yhteyttämme Elämän antajaan, Luojaamme. Monet ovat kasvaneet erilleen hänestä ja taivaan perheväestä kuin keinotekoinen bakteeri omasta lajistaan. Uuden luomisen ihme on unohtunut. Monet eivät edes kaupungissa tiedä, mihinkä seurakuntaan he kuuluvat. Jeesuksessa näkyi Taivaan Isän piirteitä, perimää: rakkautta, armoa ja totuutta. Samat asiat pitäisivät näkyä hänen omissaan. Näkyvätkö ne? Onko meissä kristityissä Jeesuksen perimää? Asuuko meissä hänen rakkautensa ja Henkensä?

Raamattu vakuuttaa, että näin on. Kristitty on osallinen uskonsa kohteesta, Kristuksesta. Jeesus lupaa omilleen: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” (Joh 15:4). Ja Paavali vakuuttaa: ”Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa” (Rm 6:11).

Tämä on lopulta helluntaissa tärkeintä: että me tiedämme keitä me olemme ja minne olemme matkalla. Kuulumme Hengen kautta ikään kuin samaan geneettiseen perheväkeen, taivaan kansalaisiin. Helluntain henki kirkastaa meille Kristusta ja sitä, että hän on kantanut syntimme ja avannut tien ikuiseen elämään. Tämä tietoisuus saa näkyä arjessamme rakkauden tekoina. Jumalan sana, jonka ääreen olemme tänäänkin tulleet, alleviivaa tätä pelastuksen ja Jeesuksen läsnäolon ihmettä. Henki tekee Sanan ja lupaukset eläviksi: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti