Saarna 16. sunnuntai helluntaista 8.9.2013

Matt. 6:25-34
Jeesus sanoo:
    "Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

Onko murehtiminen syntiä?

Jumalan sanaa tutkimalla saa vastauksen. Ja vastaus on: kyllä. Murehtiminen erottaa meitä Jumalasta. Se tarkoittaa ettemme luota Jumalaan. Se on eräänlaista pelkoa. Se rajoittaa Jumalan hyvää työtä meissä. Siksi murehtiminen on syntiä.

Tunnistamme helposti sanat ja ilmaukset, jotka ovat toistensa vastakohtia. Jos kysyisin teiltä mikä on vastakohta kylmälle, sanoisitte  kuuma. Korkealle vastakohtana olisi matala. Jos kysyisin vastakohtaa lännelle, kaikki osaisivat sanoa sen olevan itä. On hyvä, on paha. Nämä ovat toisilleen käänteisiä asioita. Ne eivät voi olla voimassa samanaikaisesti.     

Murehtiminen ja usko. Voivatko nämä olla voimassa samanaikaisesti? Raamatullisessa kielessä nämä ovat toistensa vastakohtia. Samalla tavalla kun emme voi kulkea yhtä aikaa ylös ja alas, samoin emme voi murehtia ja uskoa samalla aikaa. Jos uskot, sinun ei tarvitse murehtia. Jos alituiseen murehdit, et usko. 

Huolia kohtaamme me kaikki. Niitä ei voi estää. Mutta siihen voi vaikuttaa miten ne kohtaa. Kohtaammeko ne uskossa ja Jumalan kanssa? Annammeko murheemme Jumalan haltuun vai annammeko niiden viedä meitä kauemmaksi Jumalasta? Valinta on meidän. Se tapahtuu sydämissämme. Jeesus sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt 6:19-21).

Päivän evankeliumissa Jeesus toistaa kerta toisensa jälkeen, ettei hänen omansa tulisi turhasta huolehtia. Vapahtaja tietää, että murehtiminen sitoo uskoamme. Niinpä Jeesus kieltää murehtimisen tykkänään: ”Älkää huolehtiko hengestänne”, ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”, ”Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?”, ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.”   

Jeesuksen sanat ovat yhä voimassa. Siksi sanon sinulle, sisareni ja veljeni, kuin hän: ”Älä murehdi!” Luota ja usko, että taivaan Isä auttaa. Olipa tilanne kuinka paha tahansa, älä ole huolissasi. Kun katsot elämääsi uskon silmin, huomaat miten murheet pakenevat.    

Joku viisas on sanonut: ”Murehtiminen ei poista huomisen murheita mutta se poistaa voiman tästä päivästä.” 

Pahinta murehtimisessa on, että se vaikuttaa toimintakykyymme. Murehtiva kristitty on rampautunut kristitty. Emme pysty toimimaan     Jumalan valtakunnan eteen sillä teholla kuin pitäisi. Huolet poistavat voiman elinpäivistämme. 

Jeesus tarjoaa tähän lääkkeen: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” 

Kun kuljemme elämässämme usko edellä, murheet eivät saa meissä sijaa. Muistamme, että murhe on pelkoa. Se on epäuskoa. Usko ja murhe ovat toistensa vastakohtia, ne eivät voi olla kristityn sydämessä pysyvästi samaan aikaan. Jumalan valtakunnan etsiminen on elämän antamista Jumalan haltuun. Hänen Poikansa Kristuksen kautta. Kokonaan. Rukoilemme joka hetki ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi.” Perhe, koti, ihmissuhteet, työ, opiskelu, vapaa-aika ja tulevaisuus – kaikki ovat Herran käsissä. Virressä veisataan: ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa” (547:1).  

Jumalan valtakunnan eteen toimiminen ja sen puolesta rukoileminen on kalleinta elämässämme. Sitä sen tulisi olla jokaiselle kristitylle: ”Etsikää ENNEN KAIKKEA Jumalan valtakuntaa...” Vaikeatkin asiat järjestyvät aikanaan kun arvojärjestys on oikea ”niin teille annetaan kaikki tämäkin”, lupaa Jeesus. Lohdullista on, että taivaan valtakunnan tuleminen ei ole meidän käsissämme. Katekismuksessa opetetaan: ”Jumalan valtakuntaa eivät saa aikaan ihmiset. Kaiken hyvän vaikuttaa Jumala yksin. Rukouksessa pyydämme, että hänen tekonsa vahvistuisivat koko Kristuksen kirkossa ja että voisimme välittää hänen rakkauttaan maailmaan jo nyt. Rukoilemme voimaa osallistua Kristuksen antaman lähetystehtävän toteuttamiseen...” 

Lähetystyö on Jumalan valtakunnan työtä. Jos olemme siinä mukana, ei tarvitse kahdesti miettiä onko se Jumalan tahdon mukaista. Se on: ”Menkää ja tehkää, kastakaa ja opettakaa...” Lähetysaktiiveja pidetään kristikunnan iloisimpana porukkana. Johtuuko se siitä, että kun ensin etsitään Jumalan valtakuntaa, murheet lähtevät pois? Varmasti näin, päivän evankeliumi tulee lihaksi. Lähetystyö saa paljon aikaan kun kuljetaan Herran kanssa: siinä ei menetetä voimaa, kuten murehtiessa, vaan saadaan sitä koko ajan ylhäältä lisää.  

Tänään meillä on suuri lähetysjuhla. Sinut on kutsuttu. Kutsuttu rukoilemaan, jakamaan omastasi ja tekemään töitä Jumalan valtakunnan eteen. Suonenjoella, Toivakassa, kaikkialla maailmassa. Kuulukaamme jokainen – erotuksetta – tähän joukkoon iloiseen. Ja ilman huolen häivää! Aamen.