13.7.2016

Saarna 2. sunnuntai helluntaista 2.6.2013


Luuk. 16:19-31
Jeesus puhui tämän vertauksen: "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
    Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista." 

”On meillä aarre verraton.”

Näin veisaamme tänään Jumalan sanasta. Se on meille katoamaton aarre. Mutta miksi se on meille niin tärkeä? 

Jeesus antaa tähän selvän vastauksen. Vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta hän tekee selväksi, että Jumalan sanan kuuleminen on elämän ja kuoleman kysymys. Se ei ratkaise osaamme pelkästään tässä ajassa vaan myös tulevassa. Koko iankaikkisuutemme riippuu siitä, otammeko vastaan Sanan vai emme. Siinä on sielujemme toivo, kuten Jaakobin kirjeessä sanotaan: ”Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne” (1:21).

Jotta pääsemme käsiksi Jeesuksen opetukseen, meidän tulee ymmärtää vertaus. Valitettavan usein luemme sitä pinnallisesti: rikas joutuu helvetin lieskoihin ja köyhä pääsee taivaaseen. Tämä ei ole kertomuksen ydin. Uskallan täältä saarnastuolista vakuuttaa, ettei Jumala tuomitse ketään taivaaseen tai kadotukseen pankkitilin mukaan. Jos olet varakas ja uskot Jeesukseen, pelastut. Jos olet köyhä ja et usko, et tule pelastumaan. Usko ratkaisee. Yksin uskomalla syntinen pääsee taivaaseen, olipa hän sitten köyhä tai rikas. Asiat pelastumisen ja Jumalan kanssa tulevat kuntoon ainoastaan Kristuksen kautta, kuten Paavali Hengessä ilmoittaa: ”Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta...” (Rm 3:22-23).

Mistä vertauksessa on sitten kyse, jos ei rikkaudesta ja köyhyydestä? Kyse on epäuskosta. 

Epäusko on se syy, miksi rikas mies viruu kauheissa liekeissä ja tuskissa. Usko on taas se syy, miksi Lasarus nojailee itsensä Abrahamin rintaa vasten. Kertoohan Lasaruksen etunimikin sen, ettei hän ole itse autuuttaan hankkinut – se kun tarkoittaa ”Jumala on auttanut.”

Rikkaan miehen epäusko selviää hänen ajattelustaan. Nurinkurista on, ettei hän tunnu ymmärtävän oikeaa pelastustietä edes kadotuksessa. Hän pyytää Abrahamilta, että hän lähettäisi Lasaruksen varoittamaan ennalta hänen viittä veljeään etteivät he joutuisi samaan kärsimykseen. Abraham tarjoaa hänen veljilleen Moosesta ja profeettoja pelastumisen oppaaksi, mutta se ei kelpaa rikkaalle miehelle. Sen sijaan hän uskoo, että jos Lasarus menisi kuolleiden joukosta heidän luokseen, he kaikki kääntyisivät uskoon alta aikayksikön. Tämän ajatuksen Aabraham torppaa kuitenkin välittömästi: ”Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.” 

Näin ollen ratkaisun avain pelastukseen oli Mooseksen laissa ja profeetoissa. Toisin sanoen sen aikaisessa Raamatussa. Mikäli rikas mies ja hänen veljensä olisivat ottaneet todesta Raamatun ohjeet, Jumalan sanan, he eivät olisi laiminlyöneet Lasarusta talonsa portin pielessä. He olisivat etsineet Jumalan tahtoa ja lähimmäisen parasta, sillä rakkauden kaksoiskäskyn juuret ovat selvästi Vanhassa testamentissa. Mutta näin ei rikas mies ja hänen veljensä toimineet. He olivat hyljänneet Sanan. Ja jos Sanan hylkää, silloin ei ole enää mitään tehtävissä. Mikään ihmetemppu ei voi pelastaa sydäntä, joka on paaduttanut itsensä sitä kohtaan. Uskoa ei kertakaikkisesti synny, koska ilman Sanaa mikään Jumalan ihme ei ole ihmiselle tarpeeksi: ”Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Tämän vertauksen valossa ei ole vaikea käsittää, miksi Jumalan sana on meille kristityille aarre verraton. Se, miten suhtaudumme siihen, ratkaisee kaiken. Jos uskomme Sanaan ja otamme sen vakavasti, saamme luottaa, että olemme taivaan kodissa Lasaruksen, Abrahamin ja kumppaneiden kanssa. Jos puolestaan viis veisaamme Sanasta, rikas mies ja hänen veljensä saavat epäilemättä pikapikaa kohtalotovereita. Ensimmäinen näistä vaihtoehdoista on houkuttelevampi, eikö vain? Siksi tahdomme elää todeksi mitä Raamattu opettaa. Uskomme tässä ja nyt, mitä epistolasta kuulimme: ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä... Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään” (1. Joh 4:16-21).  

Tämän selvempiä elämänohjeita ei voi kukaan odottaa. Pelkästään tämän kohdan perusteella osaamme huolehtia nykyisistä Lasaruksista porttiemme pielissä. Myös epäuskoisten kutsuminen Sanan alle kuuluu tähän rakkauden tehtävään. Se ei ole enempää eikä vähempää kuin meille annettu käsky! 

Vaikka yhteiskunnassamme häväistään tavan takaa Jumalan sanaa emme lannistu. Tiedämme, että vaikka Raamattuja poltettaisiin tai laitettaisiin silppuriin – sen voima pysyy. Jeesus on luvannut: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa” (Mt 24:35). Tämän lupauksen voimasta voimme pitää Raamattua kunniapaikalla kodeissamme, jättää jälkipolvillemme perinnöksi hiirenkorvilla olevan Pipliamme, levittää Sanaa eteenpäin niin lähelle kuin kauaksi ja elää todeksi Jumalan sanan Kaksoiskäskyn. Sen varassa on katoamaton aarteemme: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. ”Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat” (Mt 22:37-40).