13.7.2016

Saarna uudenvuodenaatto 31.12.2009


Matt. 16:1-4
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: "Illalla te sanotte: 'Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.' Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki." Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Mitä Sinulle kuuluu? Minkälainen vuosi Sinulla on ollut? Millaisin miettein lähdet Herran armovuoteen 2010?

Ei ihan helppoja kysymyksiä, jos niitä ryhtyy kunnolla pohtimaan. Nopeasti voisi antaa vastauksia kuten ”Kiitos kysymästä, ihan hyvä vuosi on ollut!” tai ”Ei tässä sen kummempaa, päivä kerrallaan mennään!” Harvemmin kuitenkin kysyjä ja vastaaja pysähtyvät tosissaan miettimään ajan kanssa sitä, mitä itse kullekin oikeasti kuuluu. Lienekö edes odotammekaan kuulevamme rehellisiä vastauksia kuten ”Onpa ollut hirveä vuosi!” tai ”Ensi vuosi näyttää tosi synkältä!” Vaikeat asiat veisivät keskustelun liian syvälle, eikä toisen hätää osata aina ottaa vastaan. Pintapuolinen keskustelu on helpompaa ja siitä on hyvä jatkaa pikapuoliin matkaa. En väitä, etteikö näitä kevyitä juttutuokioita tarvittaisi – päinvastoin! Niilläkin on oma paikkansa arjessamme. Mutta mitä jos elämämme olisi vain kevyttä pintaraapaisua? Mitä jos arvioisimme toisiamme ja asioitamme vain pintapuolisesti?

Päivän evankeliumi vie meidät tilanteeseen, jossa kyse on pitkälti samasta asiasta. Keskustelun sisältönä ovat ulkoiset merkit eli taivaan merkit, sekä syvällisemmät merkit eli ajan merkit.

Jeesus moittii fariseuksia ja saddukeuksia siitä, että he olivat perin mainioita tulkitsemaan maallisia taivaanmerkkejä, mutta hengellinen näkökyky puuttui heiltä tyystin. Maallinen ihmisviisaus oli heillä ”hanskassa”, mutta hengellinen viisaus kadoksissa. Siksi Jeesus sanoi heille: ”Illalla te sanotte: 'Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.' Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.”

Me nykyihmiset olemme pistäneet vielä monin verroin paremmaksi maallisten taivaan merkkien tuntemisessa kuin fariseukset ja saddukeukset. Tiede on kehittynyt huimaa vauhtia. Osaamme tutkia ja mitata maailmaamme paremmin kuin koskaan aiemmin. Osaamme laskea talouden ja väestökehityksen kulkusuuntia ja ”väkkyröitä”. On huippulääkäreitä, -tähtitutkijoita, -biologeja ja -asiantuntijoita. Kaikkea inhimillistä osataan arvioida jopa käsittämättömän tarkasti. Lisäksi Suomen hyvä koulutustaso takaa sen, että jokaisella matti meikäläiselläkin on nähdystä oma painava mielipiteensä – eteviä fariseuksia ja saddukeuksia kyllä riittää!

Mutta entäpä ajan merkkien tutkiminen? Olemmeko kehittyneet myös hengellisessä viisaudessa? Osaammeko siivilöidä kaiken tietotulvan ja ”hömpän” keskeltä ne asiat ja arvot, joilla on todella merkitystä?

Jos voisimme kysyä asiaa Vapahtajaltamme, niin vastaus taitaisi olla samansuuntainen kuin se, mitä hän antoi kilpakumppaneilleen: ”Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.” Tässä meille jokaiselle haastetta tulevaan vuoteen. Miten pääsisimme syvemmälle Jumalan tuntemisessa? Miten hengelliset salaisuudet avautuisivat? Kuinka tietäisimme paremmin sen, mitä lähimmäisillemme ja itsellemme sinne sydämen syvyyksiin oikeasti kuuluu?

Raamatussa sanotaan: ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla” (1. Kor. 2:12-13).

Tässä meille oikea avain ongelman ratkaisemiseen: asioiden ja ajanmerkkien arvioiminen Pyhän Hengen avulla. Emme tuomitse mitään silmämitalla, vaan tutkimme sitä sydämissämme Hengen avulla. Emme nojaa pelkästään järkeemme, vaan siihen mitä Kaikkivaltias meille sanassaan ja Hengessään antaa. Tärkein merkkimme ei ole talouden tai minkään muunkaan merkki, vaan Jeesuksen Kristuksen merkki. Hänen ristinsä on Joonaan merkkimme, joka kätkee sisäänsä kaikki menneen vuoden synnit ja virheet – jos sen vain uskollamme otamme vastaan! Tuo sama risti kantakoon meitä myös tulevana armon vuonna 2010! Ristinmerkki kestää takuuvarmasti tässä homo sapiensien, viisaitten ihmisten, maailmassa: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: -- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen” (1. Kor. 1:18-19). Aamen.