14.7.2016

Saarna 3. sunnuntai loppiaisesta (1. rukouspäivä) 21.1.2007


Fil. 2:1-9
Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.

”Ilman poikkeusta havaitsin, että jokainen tutkimani henkilö, joka oli aidosti onnellinen ja säteilevän eloisa, eli elämäänsä siten, että sitä ohjasi häntä itseään suurempi tarkoitus tai syy.”

Näin totesi amerikkalainen psykologi Abraham Maslow (1908-1970) eräässä kirjassaan. Toisin kuin psykologiassa oli totuttu, hän ei tutkinutkaan niitä ihmisiä, jotka olivat epäonnistuneet elämässään, vaan niitä ihmisiä, jotka säteilivät onnellisuutta ja eloisuutta. Henkilöitä, jotka olivat henkisesti eheitä. Tämän pohjalta Maslow kehitti hierarkkisen teorian yksilön tarpeista, jonka huippuna on ns. itse-aktualisaatio. Sen kautta ihminen saavuttaa täyden potentiaalinsa. Toisin sanoen itse-aktualisoitunut ihminen pystyy hyödyntämään inhimilliset kykynsä maksimaalisesti. Tämä on Maslow'n teorian mukaan ihmisen perustarpeen huipentuma. Hän kirjoittaa: ”Muusikon täytyy tehdä musiikkia, maalarin täytyy maalata ja runoilijan täytyy kirjoittaa. Näin heidän täytyy toimia, mikäli tahtovat löytää sisäisen rauhan itsensä kanssa. Mitä ihminen voi olla, sitä hänen pitää olla. Tämä on inhimillinen tarve, jota voisimme kutsua itse-aktualisaatioksi... Se viittaa ihmisen täyttymisen tarpeeseen, erityisesti hänen taipumukseensa tulla oikeasti sellaiseksi kuin hän on potentiaalisesti – tullakseen lopulta kaikeksi, joksi hän on kykenevä tulemaan.”

Tutkiessaan näitä 'itse-aktualisoituneita' ihmisiä Maslow havaitsi, että sellaiseksi tullakseen tarvittiin kaksi välttämätöntä prosessia: itsensä tutkimista ja toimimista. Mitä syvällisemmin ihminen pystyisi tutkimaan itseään, sitä lähemmäksi hän pääsisi tätä tavoitetta. Tämä totuus pätee myös hengelliseen elämään. Sydäntään ja sen tilaa täytyy alituiseen tutkia. Omaa hengellistä minää tulee etsiä ja vaellustaan tarkkailla. Tarvittaessa tulee uskaltaa korjata askeleitaan oikeaan suuntaan, Herran tahtomaan suuntaan. Turhaan ei Psalmissa 119 sanota viisaasti: ”Minä tutkin vaellustani ja käännän askeleeni sinun liittosi tielle.”  

Maslow'n löytämillä ihmisillä, jotka osoittautuivat onnellisiksi ja elämäniloa pursuaviksi, oli monia yhteisiä piirteitä. He olivat mm. spontaaneja, luovia ja tahtoivat jatkuvasti kehittyä ihmisinä. He osoittivat lämpöä ja hyvää tahtoa muita kohtaan ja pystyivät rakastamaan syvällisesti aivan lähimpiään. He olivat kiinnostuneita ongelmien ratkaisemisesta, usein juuri toisten ongelmien ratkaisemista. Nämä itse-aktualisoituneet ihmiset hyväksyivät itsensä, toisensa ja maailman sellaisena kuin ne olivat. He olivat myös onnistuneet säilyttämään itsessään hyviä, lastenkaltaisia ominaisuuksia, vaikka olivatkin jo aikuisia ja poikkeuksetta viisaita. Taaskaan ei Jumalan sanassa turhaan sanota: ”Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta” (Mt 19:14).    

”Jokainen henkilö, joka on aidosti onnellinen ja säteilevän eloisa, elää elämäänsä siten, että sitä ohjaa häntä itseään suurempi tarkoitus tai syy.” Tämä Maslow'n teesi pitänee kiistatta paikkansa. Ihminen tarvitsee visioita, näkemyksiä, jotka kantavat kauemmaksi kuin omat silmät antavat myöten. Pitää olla toiveita, haaveita ja tavoitteita. Ihmistä itseään suuremmat päämäärät tuovat mielekkyyttä ja syvyyttä elämään. Toisten huomioiminen tuo lopulta onnellisuutta omaankin elämään: ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta,” sanottiin lukemassani tekstissä. Tässäpä meille kaikille oppia kerrakseen! Tahtoisin kuitenkin, että erityisesti te, hyvät rippikoulunuoret, ottaisitte tästä sanasta oppia. Aktualisoitukaa siis ja käyttäkää kaikki Luojan antamat kykynne maksimaalisesti. Etsikää omia mielenkiintonne alueita ja vahvuuksianne. Olkaa ennakkoluulottomia ja tulevaisuuden suhteen pelottomia. Panostakaa ihmissuhteissanne ennemminkin laatuun kuin määrään. Älkää olko liian riippuvaisia siitä, mitä muut sanovat, vaan seuratkaa sydämenne ääntä. Tässä teille joitakin onnellisen elämän reseptejä. Loistavat raaka-aineet ovat teillä olemassa, joten te saatte itse päättää millainen keitos elämästänne tulee ja millä mausteilla se on varustettu. Älkää vain unohtako siitä suolaa ja sokeria! 

Ei liene yllätys, että Maslow'n priimusesimerkki itse-aktualisoituneesta ihmisestä on Jeesus Kristus. Hän teki kaiken sen, mitä varten oli tullut ja kaiken sen, mihin hänelle oli annettu kyvyt.   Hän tuli maailmaan tärkeimmässä mahdollisesta syystä, elämää suuremmasta syystä: pelastamaan sen. Itsekkäät syyt eivät olleet hänen mielessään vaan epäitsekkäät. Hän uhrasi itsensä puolestamme. Hän tuli palvelemaan, ei palveltavaksi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mk 10:45). Jeesus osoitti käsittämättömän suurta rakkautta nöyrtyessään ja tullessaan keskuuteemme:  ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” 

Päivän saarnatekstissä sanotaan: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Meidän tulisi siis matkia, imitoida, Jeesusta. Hän kutsuu meitä samanlaiseen elämään, jota ohjaavat epäitsekkäät arvot: nöyryys, yksimielisyys, sopu, rakkaus ja toisen kunnioittaminen. Nämä ovat juuri niitä yksilöä suurempia  arvoja, jotka tekevät ihmisestä onnellisen. On sanottu, että maailmaa ei voi muuttaa, mutta itseään kylläkin. Tämä on hyvä lähtökohta 1. rukouspäivän teemalle, joka käsittelee kristittyjen yhteyttä, ekumeniaa. Muutos lähtee itsestä. Jos hyväksymme toisemme ja erilaisuutemme, kuten Jeesus ja muut itse-aktualisoituneet ihmiset, olemme jo pitkällä. Tällöin toteutamme sitä tahtoa ja mieltä, mikä Jeesuksella oli. Avainasemassa on yhteys Jeesukseen, joka osasi rakastaa täydellisesti. Puutteineenkin voimme kasvaa rakkaudessa siten, että tavoittelemme entistä enemmän toistemme etua. Tässäkin jumalanpalveluksessa tämä rakkaus ja yhteys toteutuu. Se antaa meille vahvat eväät arkeen ja toistemme kohtaamiseen: ”Yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan.”

Meille kristityille Maslow'n tutkima itseään suurempi tarkoitus tai syy on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan. Se tuo onnen elämäämme. Se antaa merkityksen ja tarkoituksen kaikelle. Läheisyys Jumalaan sytyttää rakkauden myös toisiin ihmisiin ja tuo mukanaan välittävän sydämen. Iloitkaamme tästä onnesta virren 517 sanoin: ”Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.” Aamen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti