13.7.2016

Saarna 7. sunnuntai helluntaista 11.7.2010


Room. 12:16-21
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”

En tiedä, millä keinoin jalkapallon maailmanmestaruudesta pelataan tänään Etelä-Afrikassa. Välistä kun tuntuu, että lähes kaikki vippaskonstit ovat sallittuja, jotta oman joukkueen voitto varmistettaisiin. Fairplayn eli reilun pelin henki on paikoin ollut kaukana. Valitettavan usein samaa voidaan sanoa tästä maailmasta – reilun pelin periaatteet ovat kadoksissa. Tämän tästä toimimme täysin päinvastoin kuin Paavali opettaa päivän epistolassa: paha maksetaan pahalla. Paha päästetään sydämeen asti, jolloin se katkeroituu ja tekee lisää pahaa. Erimielisyydet rehottavat. Riita on helpompaa kuin rauhan rakentaminen. Oikeus otetaan surutta omiin käsiin. Pidämme itseämme toisia parempina, leikimme viisaampia kuin olemme. Onko tämä sitä rakkauden lakia, josta tänään kirkossa puhumme? Ei todellakaan! Tahdomme välttyä epärehelliseltä peliltä, koska sitä harrastaville ei kunnian kukko laula: ”Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion” (Job 4:8). 

”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”     

Tämä hieno lause päättää Roomalaiskirjeen 12. luvun. Sitä edeltävissä 11 luvussa Paavali on opettanut roomalaisia siitä, mitä Jumala on puolestamme tehnyt ja meille lahjoittanut. Hänen viestinsä on tismalleen sama kuin eilispäivän Herättäjäjuhlilla Kiuruvedellä: ”Ihminen on pieni, Jumala suuri. Ihminen pelastuu yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Jumala lahjoittaa meille uskon. Omilla teoillamme emme voi pelastua.” Kun Paavali teki tämän kristillisen uskon tärkeimmän periaatteen selväksi kuulijoilleen, hän siirtyy toiseen aiheeseen. Hän antaa ymmärtää, ettei kristitty saa pysähtyä tähän. Jumalan suunnaton lahja kutsuu meidät myös elämään sen mukaisesti. Tästä hän nyt puhuu meille maaninkalaisille yhtä elävästi kuin muinoin Rooman seurakunnalle. Paavali kysyy meiltä: Mitä lahjaksi saatu usko meiltä edellyttää? Mihin se meitä kutsuu? Miten meidän tulee elää yhdessä seurakuntana ja kristittyinä tässä maailmassa?

Roomalaiskirjeen uusi opetusjakso luvusta 12 alkaen – johon päivän epistolakin kuuluu – on otsikoitu nykyisessä raamatunkäännöksessä sanoilla: ”Uusi elämä.” Miten kaunis otsake tämä onkaan – meillä kristityillä on uusi elämä Kristuksessa! Juuri paremmin ei voisi kuvailla sitä lahjaa sekä haastetta, jonka Paavali meille tässä heittää. Jos kerran pyhä Jumala on Jeesuksessa luonut kaiken uudeksi, kuinka voisimme enää vaeltaa vanhassa minässämme! Jos olemme saaneet vastaanottaa uskon lahjan, kuinka voisimme olla käyttämättä sitä! Kastepuvussamme olemme saaneet lahjaksi uuden ihmisen. Jeesus on tullut päällemme armon vaatteeksi: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne” (Gal 3:27). Mutta kuten joka päivä puemme päällemme ruumiin vaatteet, samoin tulee toimia hengellisten vaatteiden kanssa. Uuteen elämäntapaan kutsutaan 365 päivänä vuodessa, 24 tuntia vuorokaudessa. Siksi Paavali kehottaa meitä näin: ”...teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää” (Ef. 4:21-24).    

”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” 

Tämä Paavalin ohje tiivistää meille kristityille uuden elämän periaatteen. Se kutsuu meitä uuteen, pyhään elämään. Kristittyinä meidän tulee pelata fairplay-hengessä aina ja kaikkialla. Olemme hyvän puolella, emme pahan. Seuraamme Paavalin ohjeita yksimielisyydestä, tasa-arvosta, rauhanomaisuudesta ja pidättäydymme kostamisesta. Teemme hyvää jopa vihamiehillemme: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa.” Vaikka vanha ihmisemme huomaa yhä elävänsä maailmassa, jossa yksi mädäntynyt mansikka voi pilata koko tertun, niin uusi hengellinen ihmisemme luottaa siihen, että Jumalan armosta voi yksi hyvä mansikka tervehdyttää kokonaisen tertun pilaantuneita marjoja. Tätä hyvään kykenevää uutta ihmistä haluamme ravita kaikin tavoin ja hylätä Pyhän Hengen voimalla vanha minämme. Hyvä voittaa aina pahan – armosta myös meidän omalla kohdallamme! 

Pahan karkottamista saamme harjoittaa mielin määrin elämässämme. Paras paikka on aloittaa se omasta sydämestään. Uuteen elämään kutsuttuina meidät on alituisesti velvoitettu valvomaan sen tilaa. Kenenkään ei pidä päästää pahaa likaamaan sydäntään. Jeesus antaa hyvän viitteen sydämen puhtauden kontrolloimiseen: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Lk 6:45). 

”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” 

Parasta tässä Sanassa on se, että kristittyinä saamme olla voittajan puolella. Takuuvarmasti. Ei tarvitse pelätä sen puolesta, voittaako oma joukkue. Ei tarvitse turvautua vilunkipeliin. Ei tarvitse maksaa pahaa pahalla voittaakseen. Miksi? Koska Jeesus Kristus on jo voittanut pahan vallan. Häneen turvaten voimme tehdä oikein, vaikka se maksaisikin vaivan. Rakkauden laki ei voi olla koskettamatta, jos seuraamme Jeesuksen esimerkkiä. Hän tahtoo, että yritämme parhaamme vaikka olemmekin yksin armosta pelastettuja: ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Mt 5:20). 

Mikäli pysyttelemme elämässämme absoluuttisen hyvän, Jumalan, puolella ja uskomme häneen, meille luvataan jotain käsittämätöntä. Saamme tulla osallisiksi hänen voitostaan Jeesuksessa. Silloin eivät mitkään vääryydet tai tuomiot, surut tai murheet, sairaudet, vastoinkäymiset tai kuolema, voi temmata meiltä iankaikkista voittoa. Maailman pahuus ja maailmallisuus saa jäädä nuolemaan näppejään Jumalan lasten riemuitessa voitonjuhlaansa: ”Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1 Joh 5:4-5).