Saarna 1. paastonajan sunnuntai 14.2.2016

Matt. 4:1-11

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
    Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
    Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
    Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Viime keskiviikon, tuhkakeskiviikon, evankeliumissa Jeesus esitti meille paastonajan haasteen: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.”

Turhaan ei Vapahtaja puhu kilvoituksesta ja taivastien ahtaudesta. Meille kun on ominaista jäädä mukavuusalueelle ja tyytyä liiankin helppoon tiehen. Houkuttavampaa ovat paratiisin herkut kuin erämaan karuus.

Ja entäpä jos erämaahan pitäisikin mennä?

”Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha, uskon verso nousee, Herra, lahjanasi” (Siionin virsi 312:3).

Syntyykö erämaasta elämää niin kuin tässä Siionin virressä?

Jeesus vietiin asumattomalle seudulle: ”Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.” Jumalan Pyhä Henki johdatti hänet sinne. Vaikka Jumala ei kiusaa ketään eikä synnytä kiusauksia, hän voi sallia niiden tulemisen. Paikka tai elämäntilanne voidaan sallia, jolloin koetukset tulevat. Latinan kielellä kiusaus on tentatio. Kiusaukset ovat kristitylle ”tenttejä” kasvuntiellä. Ilman tenttejä ei voida tarkistaa sitä, mitä on opittu ja missä pitäisi vielä kehittyä.

Jeesuksen tentti on tullut meidän siunaukseksi. Ensiksi hän selvitti kiusaukset – Jeesus, kiusausten voittaja (kuten kirkkopyhämme otsake kuuluu). Hän on voimista väkevin. Toiseksi hän tietää ne kiusaukset, joihin me inhimillisinä olentoina joudumme. Saamme luottaa hänen ymmärrykseen ja siihen, että apu on lähellä. Päivän epistola vastaa täsmällisesti siihen, mikä merkitys Jeesuksen kiusauksilla on meille: ”Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”

Mikä on kiusauksistamme pahin?

Martti Luther kirjoitti jokseenkin näin: ”Saatana tahtoo syöttää meille suuren valheen, ettei Kristuksen armoon ja rakkauteen pidä luottaa ja meidän pitää ottaa ohjat omiin käsiimme. Tämä synti on kaikkien syntiemme pohjana.”

Erämaassa ei ole ketään. Tuntuu, että Jumalakin on meidät hylännyt. Suuri kiusaus tulee uskoa, ettei Jumalaan kannata enää luottaa. Kiusaus tulee hakea ratkaisua muualta kuin hänen suunnaltaan. Kiusauksen käydessä suureksi luulemme, että se ratkeaa sillä, että otamme ohjat omiin käsiimme.

Kiusauksia ei kannata pelätä. Niitä tulee. Ne eivät tule sattumalta. Emme ole erämaassa yksin. Jeesuksen turva oli Jumalan sana, niin meidänkin. Sillä hän peittosi Saatanan juonet.

Kun Saatana tarjosi Jeesukselle maailman rikkauksia, niin Jeesus vastasi hänelle 1. käskyn perusteella: Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’

Näin Jeesus osoitti, että usko ja palvelu kuuluvat yhteen. Uskominen Jumalaan tarkoitti hänen palvelemistaan. Ja Jumalan palveleminen tarkoitti sitä, että Jeesus valitsi ristintien. Jeesus voitti Saatanan luopumalla kontrollista, uhrautumalla ja antamalla kaiken pois.

Ne jotka pelastuvat, ”ahtaan tien kulkijat”, eivät ole vahvoja ja niitä, jotka saavat tentistä aina kympin. He ovat niitä, kotka ottavat ristin ja seuraavat nöyrää Messiasta. Luovu kontrollista, pelastut. Palvele niin saat voiman. Anna pois niin saat tilalle katoamattomat aarteet.

Mitä jos erämaa koituukin siunaukseksi? Kyllä. Jumala voi sen sellaiseksi kääntää. Erämaassa opimme tuntemaan hänet paremmin. Kun muuta turvaa ei ole, turvaudumme häneen entistä voimakkaan. Ja löydämme Jeesuksen voiman Kaikkivaltiaan palvelemiseen.

Oletko sinä erämaassa? Tai joutumassa sinne? Tai et oikein tiedä mikä se on tai mitä on edessä?

Ainoa ohje on. Turvaudu siellä kaikesta sydämestä Herraan ja kirjoita 1. käsky sydämeesi.

”Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha, uskon verso nousee, Herra, lahjanasi” (Siionin virsi 312:3).