2.7.2016

Saarna 5. sunnuntai helluntaista 19.6.2016


Luuk. 6:36-42
Jeesus sanoi:
    ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
    Hän puhui heille vielä vertauksin:
    ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”

”En se minä ollut!”

”Hei, se oli täysin tuon toisen vika!”

”Olen syytön!”

Tässä muutamia otteita espoolaisten rippikoulusta Huikon kartanolta (katsoo hymyillen rippikoululaisiin). Kävikö siellä kertaakaan näin? Noh, vähän kiusoittelen tässä. Tietämättä teidän leiristänne mitään, niin nuo huudahdukset käyvät ihan arkipäiväiseen elämäämme. Joka päivä sormemme osoittavat ennemminkin toiseen kuin itseemme. Haluamme pitää huolen, ettei vaan meitä syytetä mistään. Ihmisluontomme toimii niin, että toisten syyttäminen on helpompaa kuin armahtaminen. Vika on helppo löytää toisesta, itsestä ei niinkään.

Jeesus opettaa: Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”

Niin, onhan se vaikea nähdä jos olisi tällainen hirsi silmässä (ottaa ”hirren” esiin). Jeesus tarkoittaa tällä aika hullunkurisella vertauksella sitä, että monesti ojennamme toisiamme pikkuasioissa mutta emme huomaa oman elämämme suurempia töppäyksiä. Kumma kyllä useimmiten kritisoimme lähimmäisiä niistä virheistä, joita me teemme. Lankeamme itse samoihin synteihin, jopa pahemmin. Haukumme toista epäluotettavaksi kaveriksi – olemme itse oikeita juorukelloja! Sanomme hyväksyvämme erilaisuuden – tuomitsemme sen kuitenkin kovaan ääneen toisessa porukassa! Moitimme toisten ihmissuhteita – samalla oma seurustelusuhteemme tai avioliittomme on huonossa jamassa! Haukutaan työkavereita huonoksi vanhemmiksi – ollaan itse kylmiä omia lapsiaan kohtaan! Naapurin lapset ovat vaikeita – omat kahta kauheampia.

Elämän laki näyttäisi toimivan niin, että kun haukumme toisia, niin ”nalli” (tai hirsi) napsahtaakin omaan päähän. Sanasi ja tekosi toisia vastaan tulevat ikään kuin kummittelemaan sinua – sinulle mitataan saman verran. Jeesus opettaa: Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” (mittakuppi). ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”

Ole armollinen. Älä tuomitse. Anna anteeksi. Anna hyvää omastasi.

Kristityille nämä eivät ole vain hyvän elämän ohjeita, vaan ne ovat käskyjä. Näin pitää toimia. Jos mielimme Jumalan armoa, niin meidän täytyy armahtaa: ”Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Mt 6:15)” Profeetta Miikan kirjassa on loistava ohje. Luulen, että se saattaa löytyä ripariraamatustakin isosen värssynä: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen” (6:8).

No tarkoittaako tämä, ettei kristitty saa tuomita mitään? Murhamiestä ei pitäisi tuomita? Rasismia tai muuta toisten sortamista tulisi suvaita? Äiti tai isä ei saisi ojentaa kasvavaa lasta jos hän tekee väärin?

Piru lukisi Raamattua varmasti näin. Ei Jeesuksen sanat tarkoita sitä, etteikö tuomiollakin olisi paikkansa. Lakeja ja säädöksiä pitää noudattaa, ohjeistusta lapsille antaa. Vääryyttä vastustetaan, oikeudenmukaisuutta puolustetaan. Näin tulee toimia. Mutta se mistä Jeesus puhuu on tekopyhä moralisointi. Se, että ihminen tuomitaan väärin perustein. Tai hänet tuomitaan niin, että anteeksiannon ovi lyödään lukkoon. Tällaista asennetta vastaan Jeesus oli.

Lopuksi. Me kristityt emme tee mitään omassa voimassa. Meidät on kastettu Jeesuksen armahtavaisuuteen ja anteeksiantoon. Sitä symboloi tämä papin alba, sitä teidän konfirmaatioalbat ja sitä vauvan puku kotikasteessa, jonka tänään Toivakassa toimitan. Vanha ihminen meissä haluaa kammeta toisten syyttelyyn ja kovasydämisyyteen: ”En se minä ollut!” ”Hei, se oli tuon toisen vika!” ”En anna anteeksi!” Uusi ihminen Kristuksessa ei puolestaan halua tällaista elämää. Usko on palaamista kasteeseen. Muistamista, että meidät on kerran pesty puhtaiksi ja olemme pukeneet uuden ihmisen yllemme. Tätä kastetta pitää tehdä joka päivä, että armoa ja rakkautta riittäisi sisimpäämme ja ympärillemme: ”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4:23-24).