Saarna itsenäisyyspäivä 6.12.2006

5. Moos. 4:32-35

Mooses sanoi: "Katsokaa menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä, aina siitä saakka, jolloin Jumala loi ihmisen maan päälle. Onko missään taivaan alla tapahtunut mitään näin suurta, onko mitään tällaista ennen kuultu? Onko mikään muu kansa teidän laillanne kuullut Jumalan puhuvan tulen keskeltä? Ja silti te olette jääneet eloon! Tai onko millään jumalalla ollut rohkeutta tulla ottamaan kokonainen kansa omakseen toisen kansan keskuudesta, kuten Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt? Te saitte omin silmin nähdä, kuinka hän kuritti egyptiläisiä, teki ihmeitä ja tunnustekoja, soti heitä vastaan ja vei teidät kohotetun kätensä ja pelottavien mainetekojensa voimalla pois Egyptistä. Tämän kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista."

Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Iloitsen suuresti, että voin tänään aloittaa saarnani tällä apostolisella tervehdyksellä. Toivotan sen välityksellä teille armoa Jumalan nimessä, ja samalla toivon teille sellaista sydäntä, joka kykenisi myös ottamaan vastaan tämän suunnattoman, yli ihmisymmärryksen käyvän armon. Tästä käsittämättömästä Jumalan lahjasta olemme päässeet osalliseksi tässäkin itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa. Kiitos Jumalallamme!

Eritoten iloitsen tänä itsenäisyyspäivänä siitä, että voin toivottaa teille rauhaa, Jumalan rauhaa. Onneksemme Herran rauha ei ole meille suomalaisille ainoastaan tila mielessämme, vaan se on totta myös ympärillämme. Saamme nauttia rauhanajasta, sen tuomasta turvasta ja hyvinvoinnista. Säteilköön näin rauhanaika tyyneyttä sydämiimme ja luokoon se rauhallisen joulunajan kotosuomeemme ja muuhun maailmaan. Nojaamme meneillään olevana adventin aikana taivaallisen sotajoukon ylistyslauluun, jonka vast'ikään saimme veisata: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Lk 2:14).

"Katsokaa menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä, aina siitä saakka, jolloin Jumala loi ihmisen maan päälle.” Näillä sanoilla Mooses ohjeisti Israelin kansaa sen pitkällä erämaavaelluksellaan. Kansa oli juuri vapautunut Egyptin ja faaraon ikeen alta, matkaten kohti luvattua maata, tulevaa Israelia. Sanoillaan Mooses tahtoi muistuttaa kansaansa, ettei Jumalan hyviä tekoja saa unhoittaa. Hänelle ei riittänyt, että kansa muisteli ainoastaan omia kokemuksiaan ja elinhistoriaansa, vaan muistelun piti yltää aina maailman luomiseen saakka. Herran hyviä tekoja tuli kertoa sukupolvesta toiseen, ajasta aikaan. Mooseksen viesti oli toisin sanoen: ”himmetä ei muistot koskaan saa.” Jumalan ihmeiden, varjeluksen ja hyvien tekojen muisteleminen varmistaisi sen, että usko säilyisi myös tuleville sukupolville. Ne olivat osoitus siitä, että Israelin Jumala oli tosi Jumala, ainoa Jumala. Herra teot olivat todiste siitä, että Jumala huolehti liitostaan Israelin kanssa. Siksi Herra on antanut omin silmin nähtäväksi suuruutensa menneille sukupolville: ”Tämän kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista.”

Kristinuskon kannalta on olennaista ymmärtää, että juutalainen usko perustuu juuri kansan historiaan ja Jumalan johdatukseen. Nykyisyys hahmottuu nimenomaan menneen kautta. Jumalan uskollisuuden kokemukset historiassa ovat tärkeämpiä kuin yksilön hengellinen mielentila tässä ja nyt. Traditio ja suullinen perimätieto ovatkin pitäneet hengissä sen juutalaisuuden, jonka tunnemme tänä päivänä. Juutalaiset perheet muistelevat Jumalan pelastustekoja usein toistuvina, vuosittaisina juhlapäivinä. Pääsiäisenä esimerkiksi muistellaan Egyptin orjuudesta vapautumista ja joulun aikoihin puolestaan vietetään temppelin uudelleen vihkimisen muistojuhlaa, Hanukkaa. Historia elää Israelin kansan historiassa jatkuvasti ja varsin elävällä tavalla.

Ajatus ”himmetä ei muistot koskaan saa” liittyy tietenkin olennaisesti myös itsenäisyyspäiväämme ja kansamme historiaan. Itse asiassa yhtäläisyydet Suomen ja Israelin välillä ovat merkittäviä. Samankaltaisuutta voi hakea aina lipunväreistä, kansan pienuuteen, sortoaikaan ja ylivoimaisilta tuntuviin vastuksiin saakka. Ehkäpä myös uppiniskaisuus ja jääräpäisyys ovat näille kansoille yhteneviä piirteitä! Lienekö samankaltaisuutemme saanut aikaan sen, että suomalaiset ovat olleet maailman ahkerimpia Israelin kävijöitä – mene ja tiedä? Joka tapauksessa päivän saarnateksti puhuttelee suomalaista lukijaa voimakkaasti, koska siihen voi samaistua. Maamme historia on ihmeitä ja Jumalan varjelusta täynnä. Ainakin niille, jotka tohtivat sen avoimesti tunnustaa ja myöntää.

Mooses sanoi: ”Onko missään taivaan alla tapahtunut mitään näin suurta, onko mitään tällaista ennen kuultu?” Tämä lausahdus olisi voinut kummuta yhtä hyvin jonkin sotahistoriaamme perehtyneen tutkijan huulilta. Etenkin ulkomaalaiset tutkijat ovat kilvan ihmetelleet Suomen selviytymistä sodissa ylivoimasta vastustajaa, Neuvostoliittoa vastaan. Puhutaan 'Talvisodan ihmeestä' ja muista sota-ajan saavutuksista. Lopullista ja tyydyttävää selitystä ei tieteen nimiin vannovilta tutkijoilta saa. Vastaus jää lillumaan monien onnellisten sattumien varaan. Toisin on niille, jotka rohkenevat antaa Suomen kansan selviytymisestä kiitoksen yksin Jumalalle. Tätä maata, meille lainassa olevaa lahjamaata, ei näet olisi, jos Herra ei olisi sitä halunnut. Ken tämän ymmärtää, niin onnitelkoon itseään viisaasta sydämestä. Tämän totuuden hyväksyminen tekee meistä vapaita, vapaita ponnistelemaan maamme edun puolesta: ”Jeesus sanoo: Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.”

Mooses sanoi: ”Te saitte omin silmin nähdä, kuinka hän kuritti egyptiläisiä, teki ihmeitä ja tunnustekoja, soti heitä vastaan ja vei teidät kohotetun kätensä ja pelottavien mainetekojensa voimalla pois Egyptistä.” Vaikka nykypolven juutalaiset eivät olleet silminnäkijöitä Egyptistä vapautumisen aikaan, niin moni heistä elää kuin olisivat. Vanhan testamentin kertomukset ovat heille niin eläviä ja arkipäivää, että he ottavat nämä sanat omakohtaisesti todesta ”Te saitte omin silmin nähdä.” Jumalan pelastushistoria ei ole historiaa, vaan nykyhetkeä, joka kantaa Israelin Pyhään uskovaa.

”Te saitte omin silmin nähdä.” Tämä on osuva sana myös meille suomalaisille. Rintamalla emme kaikki olleet, mutta sota-ajan kertomukset ovat tulleet eläväksi monelle meistä. Sota-ajan kokemukset ovat yhteistä omaisuuttamme, ei kenenkään yksilön omaa. Siksi on tärkeää, että keräämme näitä kokemuksia yhteen ja tallennamme ne jälkipolville. Kirjan toimittaminen on tähän oiva tapa. Onnittelemme itseämme siitä, että olemme saaneet täällä Vesannolla kasaan hienon kirjan sotavuosista paikallisten henkilöiden näkökulmasta. Ihmisten tuttuus ja tapahtumien läheisyys tuokoot sota-ajan kokemukset lähellä meitä, jotka emme sitä aikaa eläneet. Sanomme luettuamme: ”me saimme omin silmin nähdä.” 

Toivottavasti nuoremmille – miksei myös iäkkäämmille – lukijoille kirkastuisi myös se, kuinka tärkeää luottamus Jumalaan sota-aikana oli. Herraan katsahtivat niin miehet rintamalla kuin naiset ja lapset kotirintamalla. Tänäkin päivänä teemme samoin ja ajamme omaa, lähimmäistemme ja kansamme asiaa Jumalan kasvojen edessä. Rukoilemme nöyrästi Psalmin 13 sanoin: ”Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!”

Päivän rukouksessa rukoilimme: ”Kiitos siitä, että pyhä sanasi on jo kauan vaikuttanut keskellämme. Auta meitä säilyttämään kestävät arvot, muuttumattoman sanasi ohjeet ja usko Poikaasi Jeesukseen Kristukseen.” 

Tällaisen testamentin tahdomme jättää tuleville sukupolvillemme. Se ei ole niin tärkeää, mitä ehdimme tehdä ja saada valmiiksi, vaan se että Jumala armahtaa ja kuulee hänen nimeään huutavia. Jos tätä maata ei Jumala rakenna, niin historiamme todellakin lilluu sattumien varassa. Mikäli pysymme Jumalan sanassa ja kestävissä kristillisissä, suomalaisissa arvoissa, mitkään maailman voimat eivät voi meitä horjuttaa. Itsenäisyytemme seisoo vankalla perustalla, jos sen kulmakivenä on Jeesus Kristus. 

Tätä asiaa on alati tolkutettava tulevilla sukupolville, kuten isämme ovat tehneet – ”Muistot ei himmetä koskaan saa.” Siunatkoon Kaikkivaltias Jumalan Suomenmaatamme nyt ja aina! Aamen.