5. Moos. 4:32-35
Mooses sanoi: "Katsokaa
menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä,
aina siitä saakka, jolloin Jumala loi ihmisen maan päälle. Onko
missään taivaan alla tapahtunut mitään näin suurta, onko mitään
tällaista ennen kuultu? Onko mikään muu kansa teidän laillanne
kuullut Jumalan puhuvan tulen keskeltä? Ja silti te olette jääneet
eloon! Tai onko millään jumalalla ollut rohkeutta tulla ottamaan
kokonainen kansa omakseen toisen kansan keskuudesta, kuten Herra,
teidän Jumalanne, on tehnyt? Te saitte omin silmin nähdä, kuinka
hän kuritti egyptiläisiä, teki ihmeitä ja tunnustekoja, soti
heitä vastaan ja vei teidät kohotetun kätensä ja pelottavien
mainetekojensa voimalla pois Egyptistä. Tämän kaiken te saitte
nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen
lisäkseen ole ketään toista."
Armo
teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta
Kristukselta!
Iloitsen suuresti, että voin tänään aloittaa saarnani tällä apostolisella tervehdyksellä. Toivotan sen välityksellä teille armoa Jumalan nimessä, ja samalla toivon teille sellaista sydäntä, joka kykenisi myös ottamaan vastaan tämän suunnattoman, yli ihmisymmärryksen käyvän armon. Tästä käsittämättömästä Jumalan lahjasta olemme päässeet osalliseksi tässäkin itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa. Kiitos Jumalallamme!
Eritoten iloitsen tänä itsenäisyyspäivänä siitä, että voin toivottaa teille rauhaa, Jumalan rauhaa. Onneksemme Herran rauha ei ole meille suomalaisille ainoastaan tila mielessämme, vaan se on totta myös ympärillämme. Saamme nauttia rauhanajasta, sen tuomasta turvasta ja hyvinvoinnista. Säteilköön näin rauhanaika tyyneyttä sydämiimme ja luokoon se rauhallisen joulunajan kotosuomeemme ja muuhun maailmaan. Nojaamme meneillään olevana adventin aikana taivaallisen sotajoukon ylistyslauluun, jonka vast'ikään saimme veisata: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Lk 2:14).
"Katsokaa
menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä,
aina siitä saakka, jolloin Jumala loi ihmisen maan päälle.”
Näillä
sanoilla Mooses ohjeisti Israelin kansaa sen pitkällä
erämaavaelluksellaan. Kansa oli juuri vapautunut Egyptin ja faaraon
ikeen alta, matkaten kohti luvattua maata, tulevaa Israelia.
Sanoillaan Mooses tahtoi muistuttaa kansaansa, ettei Jumalan hyviä
tekoja saa unhoittaa. Hänelle ei riittänyt, että kansa muisteli
ainoastaan omia kokemuksiaan ja elinhistoriaansa, vaan muistelun piti
yltää aina maailman luomiseen saakka. Herran hyviä tekoja tuli
kertoa sukupolvesta toiseen, ajasta aikaan. Mooseksen viesti oli
toisin sanoen: ”himmetä ei muistot koskaan saa.” Jumalan
ihmeiden, varjeluksen ja hyvien tekojen muisteleminen varmistaisi
sen, että usko säilyisi myös tuleville sukupolville. Ne olivat
osoitus siitä, että Israelin Jumala oli tosi Jumala, ainoa Jumala.
Herra teot olivat todiste siitä, että Jumala huolehti liitostaan
Israelin kanssa. Siksi Herra on antanut omin silmin nähtäväksi
suuruutensa menneille sukupolville: ”Tämän
kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala
ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista.”
Kristinuskon
kannalta on olennaista ymmärtää, että juutalainen usko perustuu
juuri kansan historiaan ja Jumalan johdatukseen. Nykyisyys hahmottuu
nimenomaan menneen kautta. Jumalan uskollisuuden kokemukset
historiassa ovat tärkeämpiä kuin yksilön hengellinen mielentila
tässä ja nyt. Traditio ja suullinen perimätieto ovatkin pitäneet
hengissä sen juutalaisuuden, jonka tunnemme tänä päivänä.
Juutalaiset perheet muistelevat Jumalan pelastustekoja usein
toistuvina, vuosittaisina juhlapäivinä. Pääsiäisenä esimerkiksi
muistellaan Egyptin orjuudesta vapautumista ja joulun aikoihin
puolestaan vietetään temppelin uudelleen vihkimisen muistojuhlaa,
Hanukkaa. Historia elää Israelin kansan historiassa jatkuvasti ja
varsin elävällä tavalla.
Ajatus
”himmetä ei muistot koskaan saa” liittyy tietenkin olennaisesti
myös itsenäisyyspäiväämme ja kansamme historiaan. Itse asiassa
yhtäläisyydet Suomen ja Israelin välillä ovat merkittäviä.
Samankaltaisuutta voi hakea aina lipunväreistä, kansan pienuuteen,
sortoaikaan ja ylivoimaisilta tuntuviin vastuksiin saakka. Ehkäpä
myös uppiniskaisuus ja jääräpäisyys ovat näille kansoille
yhteneviä piirteitä! Lienekö samankaltaisuutemme saanut aikaan
sen, että suomalaiset ovat olleet maailman ahkerimpia Israelin
kävijöitä – mene ja tiedä? Joka tapauksessa päivän
saarnateksti puhuttelee suomalaista lukijaa voimakkaasti, koska
siihen voi samaistua. Maamme historia on ihmeitä ja Jumalan
varjelusta täynnä. Ainakin niille, jotka tohtivat sen avoimesti
tunnustaa ja myöntää.
Mooses
sanoi:
”Onko missään taivaan alla tapahtunut mitään näin suurta, onko
mitään tällaista ennen kuultu?” Tämä
lausahdus olisi voinut kummuta yhtä hyvin jonkin sotahistoriaamme
perehtyneen tutkijan huulilta. Etenkin ulkomaalaiset tutkijat ovat
kilvan ihmetelleet Suomen selviytymistä sodissa ylivoimasta
vastustajaa, Neuvostoliittoa vastaan. Puhutaan 'Talvisodan ihmeestä'
ja muista sota-ajan saavutuksista. Lopullista ja tyydyttävää
selitystä ei tieteen nimiin vannovilta tutkijoilta saa. Vastaus jää
lillumaan monien onnellisten sattumien varaan. Toisin on niille,
jotka rohkenevat antaa Suomen kansan selviytymisestä kiitoksen yksin
Jumalalle. Tätä maata, meille lainassa olevaa lahjamaata, ei näet
olisi, jos Herra ei olisi sitä halunnut. Ken tämän ymmärtää,
niin onnitelkoon itseään viisaasta sydämestä. Tämän totuuden
hyväksyminen tekee meistä vapaita, vapaita ponnistelemaan maamme
edun puolesta: ”Jeesus
sanoo: Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä
vapaita.”
Mooses
sanoi:
”Te saitte omin silmin nähdä, kuinka hän kuritti egyptiläisiä,
teki ihmeitä ja tunnustekoja, soti heitä vastaan ja vei teidät
kohotetun kätensä ja pelottavien mainetekojensa voimalla pois
Egyptistä.” Vaikka
nykypolven juutalaiset eivät olleet silminnäkijöitä Egyptistä
vapautumisen aikaan, niin moni heistä elää kuin olisivat. Vanhan
testamentin kertomukset ovat heille niin eläviä ja arkipäivää,
että he ottavat nämä sanat omakohtaisesti todesta ”Te
saitte omin silmin nähdä.”
Jumalan pelastushistoria ei ole historiaa, vaan nykyhetkeä, joka
kantaa Israelin Pyhään uskovaa.
”Te
saitte omin silmin nähdä.” Tämä
on osuva sana myös meille suomalaisille. Rintamalla emme kaikki
olleet, mutta sota-ajan kertomukset ovat tulleet eläväksi monelle
meistä. Sota-ajan kokemukset ovat yhteistä omaisuuttamme, ei
kenenkään yksilön omaa. Siksi on tärkeää, että keräämme
näitä kokemuksia yhteen ja tallennamme ne jälkipolville. Kirjan
toimittaminen on tähän oiva tapa. Onnittelemme itseämme siitä,
että olemme saaneet täällä Vesannolla kasaan hienon kirjan
sotavuosista paikallisten henkilöiden näkökulmasta. Ihmisten
tuttuus ja tapahtumien läheisyys tuokoot sota-ajan kokemukset
lähellä meitä, jotka emme sitä aikaa eläneet. Sanomme
luettuamme: ”me saimme omin silmin nähdä.”
Toivottavasti nuoremmille – miksei myös iäkkäämmille – lukijoille kirkastuisi myös se, kuinka tärkeää luottamus Jumalaan sota-aikana oli. Herraan katsahtivat niin miehet rintamalla kuin naiset ja lapset kotirintamalla. Tänäkin päivänä teemme samoin ja ajamme omaa, lähimmäistemme ja kansamme asiaa Jumalan kasvojen edessä. Rukoilemme nöyrästi Psalmin 13 sanoin: ”Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!”
Päivän rukouksessa rukoilimme: ”Kiitos siitä, että pyhä sanasi on jo kauan vaikuttanut keskellämme. Auta meitä säilyttämään kestävät arvot, muuttumattoman sanasi ohjeet ja usko Poikaasi Jeesukseen Kristukseen.”
Tällaisen testamentin tahdomme jättää tuleville sukupolvillemme. Se ei ole niin tärkeää, mitä ehdimme tehdä ja saada valmiiksi, vaan se että Jumala armahtaa ja kuulee hänen nimeään huutavia. Jos tätä maata ei Jumala rakenna, niin historiamme todellakin lilluu sattumien varassa. Mikäli pysymme Jumalan sanassa ja kestävissä kristillisissä, suomalaisissa arvoissa, mitkään maailman voimat eivät voi meitä horjuttaa. Itsenäisyytemme seisoo vankalla perustalla, jos sen kulmakivenä on Jeesus Kristus.
Tätä asiaa on alati tolkutettava tulevilla sukupolville, kuten isämme ovat tehneet – ”Muistot ei himmetä koskaan saa.” Siunatkoon Kaikkivaltias Jumalan Suomenmaatamme nyt ja aina! Aamen.
Toivottavasti nuoremmille – miksei myös iäkkäämmille – lukijoille kirkastuisi myös se, kuinka tärkeää luottamus Jumalaan sota-aikana oli. Herraan katsahtivat niin miehet rintamalla kuin naiset ja lapset kotirintamalla. Tänäkin päivänä teemme samoin ja ajamme omaa, lähimmäistemme ja kansamme asiaa Jumalan kasvojen edessä. Rukoilemme nöyrästi Psalmin 13 sanoin: ”Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!”
Päivän rukouksessa rukoilimme: ”Kiitos siitä, että pyhä sanasi on jo kauan vaikuttanut keskellämme. Auta meitä säilyttämään kestävät arvot, muuttumattoman sanasi ohjeet ja usko Poikaasi Jeesukseen Kristukseen.”
Tällaisen testamentin tahdomme jättää tuleville sukupolvillemme. Se ei ole niin tärkeää, mitä ehdimme tehdä ja saada valmiiksi, vaan se että Jumala armahtaa ja kuulee hänen nimeään huutavia. Jos tätä maata ei Jumala rakenna, niin historiamme todellakin lilluu sattumien varassa. Mikäli pysymme Jumalan sanassa ja kestävissä kristillisissä, suomalaisissa arvoissa, mitkään maailman voimat eivät voi meitä horjuttaa. Itsenäisyytemme seisoo vankalla perustalla, jos sen kulmakivenä on Jeesus Kristus.
Tätä asiaa on alati tolkutettava tulevilla sukupolville, kuten isämme ovat tehneet – ”Muistot ei himmetä koskaan saa.” Siunatkoon Kaikkivaltias Jumalan Suomenmaatamme nyt ja aina! Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti