20.8.2016

Saarna 1. sunnuntai loppiaisesta 8.1.2012


Luuk. 3:15–18, 21–22
Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: »Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.»
    Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
    Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.»

Epifania, teofania. Näillä vieraskielisillä nimillä kutsutaan loppiaista. Molemmat nimitykset viittaavat Herran ilmestymiseen. Teofania tarkoittaakin kirjaimellisesti Jumalan ilmestymistä. 

Jeesus Kristus ilmestyi tähän maailmaan syntymällä ihmiseksi. Hän toi maailmaan evankeliumin valon. Kasteessa Jumala tunnusti hänet ainosyntyiseksi Pojakseen. Hän kantoi syntimme ja avasi tien ikuiseen elämään. Hän ilmestyi opetuslapsilleen ylösnousseena Herrana. Ja kerran hän on ilmestyvä kunniassaan ja kirkkaudessaan toisessa tulemuksessaan.

Suuria epifanioita, Herran ilmestymisiä, on siis neljä: Jeesuksen Kristuksen syntymä, hänen kasteensa Jordanissa, hänen ylösnousemuksensa ja hänen paluunsa. Nämä kaikki linkittyvät erottamatta toisiinsa. Ymmärrämme myös, että koko Jeesuksen maanpäällinen elämä oli yhtä suurta epifaniaa, Jumalan läsnäoloa maailmassa.

Jouluna ja loppiaisena keskitytään luonnollisesti näistä ensimmäiseen ilmestykseen, Vapahtajamme syntymään. Tänään, 1. loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina, muistelemme puolestaan Jeesuksen kastetta ja sitä kautta myös omaa kristillistä kastettamme.

Jeesuksen kaste oli merkittävä, koska silloin taivaat avautuivat, Pyhä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen muodossa hänen päälleen ja Isä Jumala sanoi kuuluvasti: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” Kyseessä oli siis suurenluokan epifania!

Isossa katekismuksessaan Martti Luther korosti kasteemme merkitystä Jeesuksen kasteen kautta. Hän kirjoittaa: ”...Vielä paljon enemmän sinun on sanan tähden kunnioitettava ja ihailtava kastetta, sillä Jumala itse on kunnioittanut sitä sekä sanoin että teoin, vieläpä vahvistanut sen taivaallisella ihmeellä. Et kai sentään pidä leikkinä sitä, että Kristusta kastettaessa taivas avautui, Pyhä Henki laskeutui alas kaikkien nähden ja tuon hetken täytti jumalallinen kunnia ja valta.”

Et kai sentään pidä sitä leikkinä? 

Kaste ei ole leikin asia, ei Jeesuksen eikä meidän kasteemme. Valitettavasti tuntuu, että uskon ja tiedon puutteen takia joillekin se sitä on – ainakin siltä se ulkoisesti näyttää. Kärjistetysti joku saattaisi sanoa: ”Mitä nyt vähän vettä pirskotellaan vauvan päälaelle, nimi annetaan ja perinteitä kunnioitetaan ja tarjotaan papille kakkukahvit, niin se on siinä.” Kaste on kuitenkin paljon enemmän. Se on paljon enemmän kuin perinteen varjolla tapahtuva leikki. Meidät kastetaan Kristukseen, koko Kristukseen: hänen syntymäänsä, elämäänsä, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseen, hänen paluuseensa ja taivaan hääjuhlaan. Pyhä Jumala haluaa antaa meille kaiken, ei palaa sieltä tai täältä, vaan koko armon täyteyden. Jeesus sanoo omilleen: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh 10:10). Koska olemme Kristuksesta osallisia kaikin tavoin, saamme luvan omistaa Isän Jumalan sanat itsellemme. Jumala hyväksyy meidät luotuina ja lunastettuina omiksi lapsikseen. Hän sanoo sinulle, minulle ja meille kaikille tässäkin hetkessä: ”Sinä olet minun rakas poikani, sinä olet minun rakas tyttäreni, sinuun minä olen mieltynyt.”

Jeesus suostui Johanneksen parannuksen kasteelle täyttääkseen lain ja vanhurskauden. Syntiensä tähden hänen ei tarvinnut kasteelle mennä: hän eli ilman syntiä. Jeesuksen kasteen merkitys on siis eri kuin meidän. Suostumalla kasteelle Jeesus suostui syntisen ihmisen osaan, otti sitä kautta kantaakseen ihmiskunnan synnit. Kasteessa hän otti sijaiskärsijän osan hukuttaakseen syntimme lopullisesti Golgatan ristillä. 

Ristillä Jeesuksen kaste täydellistyy. Ennen kuolemaansa Jeesus sanoo: ”Mutta minut on kasteella kastettava – ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!” (Lk 12:50). Tässä Jeesus ei puhu Jordanin vesikasteesta, vaan hänen ahdistuksen kasteestaan ristillä. Hän joutui Jumalan vihan kylvettämäksi tullessaan kirotuksi meidän puolestamme. Siionin virsi sen sanoo: ”Jeesus, riipuit ristillä kirottuna Golgatalla, olit kaikkein hylkäämä, pilkan, häväistyksen alla. Minä, minä vaivainen, olen syypää kaikkehen” (21:5).

Ristillä Jeesus puhdisti verellään maailman synnit. Hänen pistetystä kyljestään valui vettä. Koska tuo vesi viittaa meidän kasteveteemme, se tuo meidät suoraan Vapahtajamme ristinjuurelle. Kun palaamme kasteeseen, palaamme itse asiassa Jeesuksen sovitustyön äärelle. Tuttu hengellinen laulu opettaa: ”Ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla paras paikka on, paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois, ristin luota pois.”

Jeesuksen kaste Jordanilla oli ensimmäinen askel hänen toiselle kasteelleen Golgatalla. Molemmat hän läpäisi, ei omien syntiensä tähden, vaan jotta me saisimme hänen kauttaan syntimme anteeksi. Tähän Jeesuksen työhön kristillinen kasteemme perustuu. Se asetettiin vasta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, kun Herra itse antoi kaste- ja lähetyskäskyn opetuslapsilleen. Vasta Jeesuksen kärsiminen ja kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus antavat kasteellemme sisällön.

Epifania. Eräissä kielissä epifania tarkoittaa tunnetta siitä, että on löytänyt jotakin suurta ja tärkeää. Kun ihminen saa epifanian, päässä syttyy ikään kuin suuri lamppu: Näinhän se oli! Tuntuu siltä, että älynväläys on suorastaan jumalallista alkuperää. Jumalallinen ilmestys.

Suurten keksintöjen epifaniat eivät yleensä nouse tyhjästä. Ne vaativat monia työtunteja ja valtavasti vaivannäköä, jotta löytää jotakin uutta. Viimeinen ilmestys on vain palkinto pitkäkestoisesta työstä. 

Näin voimme ajatella myös kasteen suhteen. Jotta voisimme ymmärtää sen jumalallisen ilmestyksen mikä meille kasteessa on annettu, se vaatii vuosikymmenten pituista kristityn vaellusta. Vähän kerrassaan kasteen salaisuus paljastuu. Jeesuksen ja Pyhän Hengen avulla voimme oppia Jumalan armosta ja rakkaudesta lisää. Ymmärrämme miten suuri lahja meille on kasteessa annettu: ”Näin sanoo Herra, joka sinut loi: – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (Jes 43:1).