20.8.2016

Saarna 2. sunnuntai loppiaisesta 15.1.2012


Luuk. 4:16–21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut.
      Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
      julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,
      päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

Lähtösaarna.

Mahtipontinen sana. Sana täynnä odotuksia. Pitäisikö tämän nyt olla Maaningan aikani paras saarna? Kuinka tiivistää se, mikä sananjulistajana on ollut minulle tärkeää näinä viitenä vuotena? Pitkä ja monipuolinen, sellainenko olisi hyvä?

Täytyy myöntää, että tämänpäiväisestä julistuspuheesta joutui ottamaan hieman enemmän paineita kuin normaalisti. Sitä kun ei mielellään läksiäisiään viettäisi saarnaamalla kovin kehnosti. Toivoisi, että voisi jättää positiivisen jälkikaiun tähän upeaan temppeliin ja kuulijoidensa sydämiin.

Evankeliumi on ilosanoma. Sen ydin on hyvin yksinkertainen: sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen kaikille ihmisille valmistamasta pelastuksesta. Hänessä synnit on saatu anteeksi, kuolemanvalta voitettu ja tie taivaaseen avattu. Evankeliumi kertoo siitä, mitä Jumala antaa meille armossaan ja rakkaudessaan ilman ehtoja ja vaatimuksia. Tämä on uskollemme keskeistä. Siksi jokaisen saarnan tulisi selittää, tavalla tai toisella, näitä uskon peruskysymyksiä.

Jo nämä ajatukset helpottivat lähtösaarnaan valmistautujaa. Jos pysyy ytimessä, Jeesuksessa Kristuksessa, ei voi mennä pieleen. Stressi lieveni entisestään, kun tutustui päivän evankeliumiin. Siinä Jeesus itse antaa esimerkin saarnaamisesta. Aluksi hän luki Jesajan kirjasta niin kuin asiaan kuului: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” Tämän jälkeen oli opetuspuheen paikka. Juutalaiset olivat tottuneet pitkiin puheisiin ja ehkä odottivat sellaista myös oman kylän pojalta. Mutta Jeesus piti yhden maailmanhistorian lyhyimmistä saarnoista: ”Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” 

Lyhyt ja ytimekäs. Tällainen oli Jeesuksen tulosaarna kotikaupunkinsa synagogassa. Ei jaarittelua, ei monimutkaista julistusta. Hän antoi Jumalan sanan selittää itse itseään. Aion ottaa hänestä mallia parhaani mukaan. Vaikka en ihan vielä räpsäytä saarnakirjoja kiinni, voitte kuitenkin huokaista helpotuksesta. Seurakuntapastorin lähtösaarna ei tule olemaan hänen kaikkien aikojen pisin, eikä kestä ainakaan paljoa yli kolmen vartin. Joudumme kyllä ennen puoltapäivää Maaninkajärven koululle kahvittelemaan.

Päivän evankeliumi kuvaa, kuinka Jeesus aloitti julkisen toimintansa opettaen synagogassa. Hän aloitti sen sanan ja yhteisen rukouksen ääreltä. Jeesus ei valinnut lukemaansa tekstiä umpimähkään, vaan valitsi sopivimman. Jesajan kirjan profetia luonnehti suoraan Jeesuksen tehtävää maailmassa. Teksti alkaa kolmella minä-lausekkeella: ”Herran henki on MINUN ylläni, sillä hän on voidellut MINUT. Hän on lähettänyt MINUT...” Lukukappaleen 'minä' tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Hän samaisti itsensä täydellisesti profetiaan. Jeesuksen herruus ei ollut kuninkaallisuutta loistokkaissa saleissa, vaan se linkittyi hänen tehtäväänsä: ”Hän on LÄHETTÄNYT minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, JULISTAMAAN vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, PÄÄSTÄMÄÄN sorretut vapauteen ja JULISTAMAAN Herran riemuvuotta.” 

Julistamaan hyvää sanomaa, vapauttamaan ihmiset – tätä varten Jeesus tuli tähän maailmaan.

Viime viikolla Maaningalla järjestettiin Lasten lähetysnäyttely 'Ilo sulle ja mulle'. 350 lasta ja aikuista kävi katsomassa tuon hienon näyttelyn. Näyttelyssä käytiin läpi toisia maanosia lapsen silmin. Koululaisille ja päiväkerholaisille esiteltiin köyhien maiden lapsia, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä. Pahinta lasten elämässä on, ettei omin voimin tilannetta voi muuttaa. Köyhyys, sorto ja oppimattomuus ovat rakenteissa. Tarvitaan ulkopuolista apua. Ja silloinkin kestävät muutokset tapahtuvat vasta pitkän työrupeaman jälkeen.

Lähetystyössä julistetaan evankeliumia sanoin ja rakkauden teoin. Tälläkin hetkellä joku köyhän maan lapsi saa kuulla toivon sanoman. Ehkä se on Pedro-poika Venezuelassa, Rubina-tyttö Pakistanissa tai joku muu. Silloin nämä Jeesuksen sanat herättävät heissä elävän toivon: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” ”Minäkin köyhä, sokea, vangittu ja sorrettu saan omistaa Jumalan Pojan antaman lupauksen!”, he ajattelevat. ”Tänään, tässä ja nyt, minulla on ihmisarvo. Saan olla sitä mitä olen – Jumalan lapsi!” Voi sitä riemun määrää, jonka ilosanoma saa aikaa! Yhteiskunnan marginaaliin, sen syrjäseudulle joutunut ihminen saa uskon avulla ymmärtää, ettei hänen tulevaisuutensa ole omissa sidotuissa käsissä, vaan Jeesuksen voimallisissa käsissä. Jumalan Poika voi auttaa ja kantaa, vaikkei itse voi. Tulevaisuus ja toivo auttaa uskomaan parempaan huomiseen.
Köyhyyttä, vankeutta, sokeutta ja sortoa ei ole vain kehitysmaissa. On sitä täällä meilläkin. Se ilmenee ehkä eri tavoin, mutta kyllä sitä on. Eikä tarvitse aina mennä itseään kauemmaksi. Oletko sinä koskaan ollut kateissa, masentunut tai toivoton? Silloin tiedät, miten raskasta on kokea se, ettei pysty vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Pää on tyhjä: ei ole suunnitelmaa, strategiaa tai tekoa, joka toisi suoran ratkaisun. Sokeus sumentaa ja kahleet sitovat. Näinä hetkinä on hyvä muistaa Jeesuksen evankeliumi, jota tänäänkin kuulemme. 

Kukaan ei voi tosissaan väittää, että Suomessa olisi kaikki hyvin. Pelkästään viimeaikaiset hirvittävät perhetragediat panevat kysymään, missä on vika. Täällä tarvitaan enenevissä määrin evankeliumia siitä, että meitä suuremmat voimat ovat kanssamme. Tässä kovassa maailmassa, jossa lapsesta asti meille kerrotaan, että kaikki riippuu ihmisestä itsestään, minun teoistani, suunnitelmista ja päätöksistä, on helpottavaa kuulla Jumalan suuremmista suunnitelmista. Ihminen on pieni, Jumala suuri. On vapauttavaa kuulla se, että hän joka tänäänkin avaa edessämme kirjakäärön ja opettaa, tietää mitä tekee. Ja kun minä pysyn lähellä häntä, Jeesusta Kristusta, niin tiedän itsekin mitä tulee tehdä.

”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Vanha raamatunkäännös sanoo saman näin: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.”

Usko syntyy kuulemisesta. Se tulee sydämeen korvakäytävien ja aivojen kuulokeskuksen kautta. Se on hyvin intiimi, läheinen prosessi. Jeesuksen missio, tehtävä, voi konkretisoitua elämässämme vain, jos kuulemme hänen sanaansa. Se on totta TÄNÄÄN, jos suostumme sen alle. Evankeliumi on todellisuutta, jos uskomme, että Jeesus on kaikkien kirjoitusten ja lupausten täyttymys. Silloin sana tulee lähelle. Jeesus sanoo päivän vaihtoehtoisessa evankeliumissa: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15).

Lopuksi. Kiitän suuresti teitä kaikkia näistä viidestä vuodesta. Nämä ovat olleet hyvät vuodet. Iloitsen myös siitä todistuksesta, jonka tämä seurakuntakunta on minulle antanut. Jeesus toimii yhä sanan, rukouksen ja Pyhän Hengen kautta. Kun tulemme omaan synagogaamme, kirkkoon, kuulemaan sanaa kuten Jeesus tapansa mukaan, siitä seuraa pelkästään hyvää. Sana synnyttää hedelmää, vahvistaa uskoa. Olen nähnyt tämän omin silmin. Siksi voin vakuuttaa Maaningan seurakunnan pastorina ja Jeesuksen kirkon palvelijana meille kaikille Paavalin sanoin: ”Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan” (1 Kor 15:58). Aamen.