29.8.2016

Johdantosanat - 13. sunnuntai helluntaista


“Kirkko on parantumattomien ihmisten sairaala.” 

Näin opetti Martti Luther. Hänen opetuksensa kertoo meille, että olemme synnin tähden sairaita ja tarvitsemme jatkuvaa hoitoa. Kirkko on se paikka, jossa tätä hoitoa saadaan. Jeesus Kristus on parantajamme, lääkärimme. Hän hoivaa meitä ripin, sanan ja sakramenttien kautta. Hänen rakkaudessaan ja armossaan eheydymme. Jeesuksen parantavassa läsnäolossa kaikki paha, synti ja sairaus saa väistyä. Kun uskomme synnit anteeksi, ne myös saadaan.  Vaikka tiedostamme, ettemme ole tässä ajassa kaikista ruumiin sairauksista ja ahdistuksista vapaita, saamme kuitenkin rukoilla Jumalalta paranemista. Hänen kädessään on terveytemme ja sairautemme, kaikki elämämme päivät. Jumala voi armossaan parantaa ja tehdä suuriakin ihmeitä. Tätä uskoa ei kannata menettää.

Kaikkein tärkeintä ei ole kuitenkaan ruumiimme parantuminen. Paljon tärkeämpää on sielujemme parantuminen, sielujemme pelastus. Kallisarvoisinta on, että olemme synneistämme lunastettuja, uudestisyntyneitä ja matkalla taivaan kotiin. Jeesus Kristus on lääkärimme. Hän on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. 

Sisaret ja veljet. Olemme tulleet Jumalan kasvojen eteen pyytämään häneltä lääkettä hengellemme, sielullemme ja ruumiillemme. Kuulemme hänen pyhää sanaansa, kiitämme hänen armostaan ja uskollisuudestaan. Jumala on pyhä ja me olemme syntisiä. Tunnustakaamme hänelle syntimme ja rukoilkaamme anteeksiantoa yhteen ääneen näin sanoen: