29.8.2016

Johdantosanat - 14. sunnuntai helluntaista


Päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa sanotaan:” - Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” 

Nämä sanat kertovat selvästi sen, miten meidän tulisi sydämen kristittyinä elää. Meille on Jumalan sanassa ilmoitettu, mikä on hyvää ja oikein. Tätä hyvyyttä meidän tulee jakaa lähimmäisillemme, osoittaen heille rakkautta kaikissa elämäntilanteissamme. Jos emme valvo ja kuuntele Herraa, kovin hyvää onnistumista ei tässä tehtävässä voi povata. Luonnostamme kun emme halua noudattaa Jumalan tahtoa, johon myös lähimmäisenrakkaus olennaisesti kuuluu. Yhdessä ainoassa käskyssä meille on kuitenkin annettu kaikki tarvittava: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Tätä rakkauden kaksoiskäskyä rikomme päivittäin. Siksi tarvitsemme anteeksiantoa ja armon valoa, kuten äskeisessä virressä pyysimme: ”Armosi kaiken valaiskoon, se joka aamu uusi on, se joka aamu uusi on, saa siitä toivon toivoton.”

Jotta voimme valmistautua ehtoolliselle puhtain ajatuksin, avatkaamme sydämemme kaikkitietävälle Jumalalle ja tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin sanoen:

----

Päivän rukouksessa rukoilemme: ”Anna meille halu ja taito rakastaa kaikkia luotujasi. Anna meille armahtava mieli, ettemme kulkisi kenenkään apua tarvitsevan ohi.” 

Tätä rakkauden osoittamisen taitoa olemme tulleet Jumalalta pyytämään. Haluamme oppia rakastamaan kuten Kristus, ilman rajoituksia ja ennakkoluuloja. Hänen esikuvansa velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Pyydämme, että Herramme käyttäisi meitä, hänen vähäisiä palvelijoitaan, hänen suuren rakkautensa välikappaleina. Uskomme tämän mahdolliseksi, sillä olemmehan Pyhän Hengen kautta päässeet osallisiksi hänen rakkaudestaan. Raamattu vakuuttaa meille: ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).     

Tätä lähimmäisen messua vietämme muistaen erityisesti niitä, joiden parhaaksi nämä villasukat on valmistettu. Ajattelemme niitä ikäihmisiä, jotka saavat  pukea ne jalkoihinsa lämmikkeeksi ja heitä, joiden vähävaraista tilannetta voidaan niiden myymisellä edistää. Kiitämme heistä, jotka ovat nämä kauniit villasukat valmistaneet ja tänne kirkkoon ne asettaneet (pyydänkin heitä nousemaan nyt ylös, jotka ovat paikalle päässeet – aplodit!). 

Meillä on seurakunnissa myös erityinen virka, diakonian virka, joka perustuu lähimmäisen palvelemiseen. Tätä tehtävää hoitaa nyt viransijaisena Miska Hietala (pyydetään Miskaa nousemaan ylös – aplodit!). Miska, sinulla on hieno virka, sillä sen ainoana tehtävänä on tehdä hyvää ja auttaa.  Pärjäät tehtävässäsi hyvin, kun olet oma itsesi ja välität siinä Jumalan rakkautta. Sinut siunataan tänään tehtävääsi, jotta tietäisit miten suuret voimat sinua kantavat. Et ole yksin, Jeesus kulkee kanssasi ja on läsnä jokaisessa ihmiskohtaamisessasi. Me seurakuntalaiset rukoilemme puolestasi.    

Tänään huomiomme villasukkien neulojia ja Miskaa lähimmäisten palvelijoina. Samalla muistamme, että lähimmäisten palvelu kuuluu meille kaikille. Tehtävää kyllä riittää, kullekin lahjojensa ja voimiensa mukaan, kuten veisasimme: “Herran ristin kantajiksi meidät kaikki kastettiin, lähimmäisten auttajiksi arkipäivän askeliin.”     

Koska epäonnistumme turhan usein lähimmäistemme palvelemisessa ja tarvitsemme siihen Jumalan voimaa, joudumme väistämättäkin tulemaan nöyränä Herran eteen. Avatkaamme siis sydämemme Kaikkitietävälle Jumalalle ja tunnustakaamme hänelle syntimme ja riittämättömyytemme näin sanoen:

---
Päivän rukouksessa rukoilemme näin: ”Anna meille halu ja taito rakastaa kaikkia luotujasi.” 

Tätä rakkauden osoittamisen taitoa ja halua olemme tulleet Jumalalta pyytämään. Haluamme oppia rakastamaan kuten Kristus, ilman rajoituksia ja ilman ennakkoluuloja. Hänen esikuvansa velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Pyydämme, että Herramme käyttäisi meitä, hänen vähäisiä palvelijoitaan, hänen suunnattoman rakkautensa välikappaleina. Tahdomme uskoa, että tämä on mahdollista, sillä olemmehan Pyhän Hengen kautta päässeet osallisiksi hänen rakkaudestaan. Raamattu vakuuttaa meille: ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5). Yksin Kristukselta saamme voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi ja Isän Jumalan kunniaksi.     

Jeesus sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat” (Mk. 2:17).

Tämän tosiasian tunnustaen avatkaamme sydämemme Kaikkitietävälle Herralle ja tunnustakaamme hänelle syntimme ja sairautemme näin sanoen: