20.8.2016

Saarna 2. sunnuntai helluntaista / konfirmaatio 14.6.2009


1. Tim. 6:6-12 
Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
    Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.

”Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä.”

Tutun kuuloinen raamatunlause, eikö vain? Olet varmasti kuullut sen muulloinkin kuin vain isos-Markon hetki sitten lukemana. Luulenpa, että monen teidän vanhemman rippiraamatusta voisi hyvin löytyä sanat ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus.” Ne viittaavat samaan tekstikohtaan vanhan raamatunkäännöksen mukaan. Näillä sanoilla teitä on aikanaan rippikoulussa rohkaistu kasvamaan nuoressa uskossa. Nyt samat sanat annetaan eväiksi näille meidän hienoille nuorillemme. 

Konfirmaation päätteeksi jaamme rippikoulutodistukset, ja kuin  varmuudeksi, niin samainenhan 1. Timoteuksen kirjeen kohta sieltä vastaan tulee. Toivon sydämestäni, että sen sisältämät kehotuksen sanat ”Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä” voisivat olla teille, arvon nuoret, paljon enemmän kuin yksittäisiä sanoja rippiraamatussa tai -todistuksessa. Toivon hartaasti, että ne tulisivat katoamattomaksi aarteeksi sydämiinne ja kulkisivat mukananne läpi elämän. 

Teitä on nyt valmennettu reilut puoli vuotta tähän uskon jaloon kilpaan rippikoulun puolesta. Te pääsitte jopa korkean luokan  harjoitusleirille, jossa tarjoiltiin monelta kantilta uskonelämään liittyviä kysymyksiä. Vaikka aika monessa leiripalautteessa lukikin, että ”parasta leirillä oli ruoka”, niin uskon vakaasti, että saitte myös toisenlaista evästä kuin ainoastaan Tervonsalmen emäntien valmistamaa herkkuruokaa. Saitte Taivaan leipää. Jeesus sanoo: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti” (Joh. 6:51). Hän sanoo myös näin: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Mt. 4:4).  

Opitte rippikoulussa, että hengellisyys on luonteva osa elämää ja siitä pitää huolehtia kuten fyysisestä kunnosta, kaveruussuhteista tai vaikkapa soittotaidosta. Ilman sitä ihminen näivettyy. ”Hengellistä mahaa” alkaa suorastaan kurnia yhtä lailla kuin rippileirin jälkeistä fyysistä mahaa, joka oli tottunut säännölliseen ruokailuun. Nostakaapas te nuoret reilusti kättä ylös, kenellä oli rippileirin jälkeen välillä ihan mahoton näläntunne! Aivan – meitä on aika monta! Näin on siis myös hengellisen elämän laita – elämän evästä, taivaan leipää, pitää saada säännöllisesti jotta jaksaa, jotta näläntunne helpottaa eikä jää kurnimaan. Uskonravintoa pitää nauttia päivittäin, jotta jaksaisi uskoa ja muistaisi elää kristillisesti. Tätä ravintoa voitte ammentaa uunituoreista rippiraamatuistanne, läpikotaisin opetelluista katekismuksistanne ja rukouksesta. Jos ei pitkää juoksu- tai hiihtokilpailuakaan selvitä maaliin ilman välitankkausta, niin kuinka sen voisi tehdä koko elämän kestävässä uskonkilpailussakaan! 

Hengellistä kilpailua ei tarvitse kuitenkaan tehdä yksin. Panitte varmasti leirillä merkille sen, että uskominen on huomattavasti helpompaa että myös kivempaa yhdessä. Emme siis kilpaile yksin, vaan yhdessä. Emme toisiamme vastaan, vaan kohti samaa taivaan päämäärää. Ammennamme voimaa samasta tankkauspisteestä, seurakunnasta. Siksi toivon, hyvät nuoret, että teitä näkyisi jatkossakin seurakunnan elämässä. Olette tervetulleita mukaan joukkoomme: teille on varattuna ihan oma paikka myös sunnuntain klo 10 messussa. 3. käsky ”Pyhitä lepopäivä” – niin mitä se oikein tarkoittikaan? Samoin teitä odotetaan innokkaasti nuorten omissa tapahtumissa, joita tulevanakin syksynä riittää. Vältä siis hengellisen masusi kurnimista ja tule mukaan joukkoon iloiseen!

Hyvät nuoret. Uskonkilvoituksenne on jo alkanut ajat sitten kasteestanne. Silloin teille annettiin lahjaksi usko. Pääsylippu taivaaseen on kädessänne. Mutta aivan kuten rippileirin kristityn vaellukselta muistatte, niin siitä täytyy pitää kiinni. Elämännarusta pitää olla luja ote. Houkutuksia ja epäuskoa maailmassa kyllä piisaa, siitä saatte olla varmoja. Mutta kun tietää ja ymmärtää, mitä arvokasta mukanaan kantaa, pysyy elämän tiellä. Älkää päästäkö irti pelastuksesta, aivan kuten kukaan teistä ei luovuttanut pääsylippuaan kristityn vaelluksellaankaan. Tälle Jumalan viitoittamalle tielle teidät pian vahvistetaan, konfirmoidaan. Tarttukaa siis, veljet ja sisaret, nuoret yleiset papit, tiukasti kiinni Jumalan armoon: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään” (KR 1938).