20.8.2016

Saarna apostolien päivä 12.7.2009 - Esko Jalkanen


Mark. 3:13-19 
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka kavalsi hänet.

Messumme kiitosvirtenä lauloimme 300-luvulta peräisin olevan Te Deum laudamus-hymnin. Muiden ylevien asioiden joukossa siinä mainitaan myös apostolit, joiden nimiluettelo on tämän juhlapäivän saarnatekstinä. Sinulle virren riemuisen nyt nimeäsi siunaten myös apostolit, profeetat ja marttyyrisi laulavat. Ja kristikunta kautta maan sinulle kantaa kiitostaan. (VK 320) Tämän hymnin mukaan ajattelemme apostoleja yhtenä arvokkaana joukkona, jonka Jeesus valitsi ja kutsui huolellisesti. Kirkkotaiteessa on kautta aikojen heitä kuvattu. Kaikki he ovat Helsingin tuomiokirkon katolla kuin Ison Raamatun tietosanakirja sisälehdillä, kukin symbolinsa kädessään. Jaakobilla, ukkosenjylinän pojalla on salamat ristikkäin rinnassaan ja hänen veljellään tuliruukku kädessään.

Terveisinä Seinäjoen herättäjäjuhlilta kerrottakoon tässä saarnassa erityisesti näistä veljeksistä. Kun Jeesus kutsui heitä Boanerges-nimellä, se nimi ilmaisi, etteivät nämä kiivasluontoiset pojat olleet ainakaan aluksi Mestarinsa kaltaisia, hiljaisia ja lempeitä. Ei heitä voi pitää nöyrinäkään, sillä mieluusti he ottivat osaa siihen keskusteluun, jossa pohdittiin, kuka heistä opetuslapsista oli suurin. Meilläkin on tästä asiasta mielipiteitä. Matteus, jonka kutsumisesta ja lähdöstä opetuslapseksi kerrottiin kirkoissamme kaksi viikkoa sitten, on suurin evankeliumin kirjoittaja. Hän kirjoitti kaikki nekin sanat, joista J.S. Bach aikoinaan sävelsi syvällisen passionsa. Pietarin, Paavalin ja Johanneksen maineen Uuden testamentin kirjoittajina me tunnemme. Kyvykkäitä suurmiehiä kaikki! Kuitenkin heistä kaksi, juuri nämä Ukkosenjylinänpojat, halusivat tulevassa taivasten valtakunnassa kaikkein korkeimmille paikoille. He ehdottivat Jeesukselle: Salli meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi. (Mk 10:37) Heille oli selvää, että Jeesus on kaikkein suurin, mutta arvojärjestyksessä toinen ja kolmas sija olisivat heidän. Kun muut opetuslapset kuulivat nämä suurentelut, he suuttuivat. Heidän mielestään jokainen heistä kahdestatoista olisi yhtä arvokas kuin Sebedeuksen pojat perimään kerran taivasten valtakunnan kunniasijat. Suuttuiko Jeesuskin tällaisesta mielettömästä ylpeilystä? Mitään sellaista Raamattu ei kerro. Jeesus sanoo vain tyynesti ja totuuden mukaisesti: Minä en määrää sitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu. Joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Tuskinpa Jeesuksen oma orjan esimerkki kovin viehätti Jaakobia ja Johannesta, suuruudenhulluja miehiä. Ihmeellistä ja ratkaisevan tärkeää on kuitenkin huomata, ettei Jeesus edes ojenna näitä suurentelevia miehiä nöyremmiksi ja vasta sitten lähetä heitä tehtäviinsä, vaan viittaa vain siihen, että Jumala itse kerran päättää tällaisista asioista. Herättäjäjuhlien terveiset olivat nämä: Jeesuksen apostoliksi, hänen antamiaan tehtäviä suorittamaan kelpaa jokainen, jopa omasta erinomaisuudestaan ylpeilevä.

Olihan Jeesuksen opetuslasten joukossa toinenkin Jaakob, jota kutsutaan Alfeuksen pojaksi. Häntä kutsutaan myös Jaakob nuoremmaksi siitä syystä, että hän oli iältään nuorempi kuin juuri kerrottu Jaakob Sebedeuksen poika. Tästä apostolista ei missään lähteissä ole paljoa kerrottu. Hänen työnsä ja merkityksensä on jäänyt lähes unohduksiin. Näinkin hiljaiset ja vaatimattomat kristityt ovat tärkeitä Jeesukselle, kun kysymys Jumalan valtakunnan levittämisestä kaikkien kansojen keskuuteen.

Meille kaikille kuuluu Jeesuksen kutsu Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Olkoon meillä ylivoimakas tai itseämme vähättelevä itsetunto, olimmepa kalastajia tai tullimiehiä, poliittisesti aktiivisia puoluepukareita, kuten Simon Kiivailija, tai politiikasta kiinnostumattomien nukkuvien puolueen jäseniä, kirjallisesti lahjakkaita älyniekkoja tai vaikkapa kirjoitustaidottomia, millään inhimillisellä tekijällä ei ole merkitystä, kun Jeesus kelpuuttaa lähetystyöhön.

Apostoli Paavali kirjoittaa efesolaisille: Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi ja liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. (Ef  2:20-22)

Apostolit eivät ole meille tämän päivän kristityille mikään vaikeasti ulkoa opittava nimiluettelo, vaan he ovat sen kirkon perustussokkeli, jonka varassa koko maailmanlaaja kirkko elää ja kasvaa. Kulmakivi on kiistämättä Kristus. Mutta seuraava perusta ovat apostolit, lähinnä heidän kirjoituksensa Uudessa testamentissa. Tämän perustuksen päälle on kirkko muurattu kivi kiveltä ainoalaatuisen tärkeälle paikalleen. Sinä olet yksi tällainen elävä kivi. Minä myös, emmekä halua muuta ollakaan.

Miten opetuslapsista tuli apostoleja? Matteus kertoo tämän asiantuntijana. Välittömästi ennen kertomusta apostolien valinnasta Jeesus on antanut opetuslapsilleen kehotuksen: Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Mt 9:37-38) Opetuslasten tuli siis rukoilla tällainen meillekin tuttu lähetysrukous. Mutta tämä ei riittänyt. Sitten Jeesus nimesi tämän kahdentoista miehen joukon. Tämän jälkeen Matteus jatkaa: Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet. (Mt 10:5)

Juuri tämän sanan mukaan on käynyt täällä Polvijärvellä. Sata vuotta ja ylikin on kulunut aikaa siitä, kun täällä ei vain tyydytty rukoilemaan, että Herra lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseen. Rukoilijoista Herra teki lähtijöitä, jotka hän varusti matkalle kaikella tarpeellisella. Näin jatkuu edelleen. Kinahmon lähetyspiiri viettää tänään 100-vuotisjuhlaa Kinahmon rukoushuoneessa, jossa saamme tarkemmin kuulla, miten rukoilijoista on tullut todellisia työntekijöitä suuressa elonkorjuutyössä. Näin tapahtukoon täällä niin kauan, kunnes Herra saapuu ja lähetyksen aika vaihtuu autuaaseen iankaikkisuuteen. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti