21.8.2016

Saarna jouluaatto 24.12.2005


Luuk. 2:1-14
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      - Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha
      ihmisillä, joita hän rakastaa.

Televisiossa esitettiin hiljattain ohjelma, jossa käsiteltiin jouluperinteiden taustoja. Ohjelmassa haastateltu dosentti totesi, että nykyinen joulumme on monien erilaisten perinteiden yhteensulautuma. Joulussamme yhdistyvät iloisesti niin kristilliset kuin pakanalliset traditiot. Samoin muinaisugrilaiset ja roomalaiset perimätavat lyövät sopuisasti kättä nykyisen kaupallistuneen joulun kanssa. Joulu on siis juhla, joka on muuttanut jatkuvasti muotoaan. Jouluperinteet ovat muuttuneet sekä sekoittuneet ympäristön ja muun yhteiskunnan mukana. Vanhat tavat ovat saaneet uudet merkitykset. Tai joissakin tapauksissa ne ovat menettäneet merkityksensä kokonaan. Harva meistä esimerkiksi tietää joulukinkun, joulukuusen, joulukynttilöiden tai edes joulupukin tarkkaa alkuperää. Harva meistä osaa muutoinkaan täsmällisesti erottaa kristilliset jouluperinteet pakanallisista. Televisio ohjelman lopputulos oli, ettei koskaan ole ollut olemassakaan yhtä ja ainoaa alkuperäistä joulujuhlaa. Nykyistä tilannetta ei voida palauttaa mihinkään tiettyyn alkupisteeseen. Tämä toteamus sai ohjelman toimittajan silminnähden vaivaantuneeksi ja kysymään: ”Eikö joulussamme ole todellakaan mitään alkuperäistä?” ”Kylläpä joulumme vaikuttaa hyvin keinotekoiselta!”

Onko joulumme sitten keinotekoinen? Edes kristilliseltä kannalta katsottuna vastaus tähän kysymykseen ei ole yksioikoinen. Raamatussahan ei mainita Jeesuksen tarkkaa syntymähetkeä. Useat tutkijat epäilevätkin, että Jeesuksen syntymä ajoittui pikemminkin alkusyksyyn kuin joulukuun loppuun. Alkukristityt eivät myöskään viettäneet joulua. Heille Jeesuksen syntymäjuhlaa tärkeämpää oli juhlia Jeesuksen ylösnousemusta, pääsiäistä. Pääsiäisen sanoma ”Jeesus on voittanut kuoleman” oli heidän uskossaan kaikki kaikessa. Ensimmäisten opetuslasten ajasta kului monta sataa vuotta, kunnes joulujuhlaa alettiin vasta viettää. Noin 300-luvun puolivälissä roomalaisten Voittamattoman auringon –juhla päätettiin korvata Jeesuksen syntymäjuhlalla. Pakanallinen valonjumalan juhla muuttui pikaisesti kristilliseksi valon juhlaksi. Näin joulukuun 25. päivästä tuli Jeesuksen, ”maailman valon”, syntymäpäiväjuhla.

Televisiotoimittajan ahdistus näyttäisi siis saavan lisäpontta joulun kristillisestä historiasta. Itse juhla kun vaikuttaisi olevan nykyisellä paikallaan melko keinotekoinen! Samaa ahdistusta ilmeisesti koki myös Lutherin aikalainen reformaatori Jean Calvin, joka Vanhaan testamenttiin nojaten halusi puhdistaa joulun turhista pakanallisista traditioista (vrt. 5. Moos 12:30, Jer. 10:2). Mutta entä me? Mistä me voimme tietää, mikä meidän joulussamme on alkuperäistä ja luovuttamatonta? Mikä tekee meidän joulustamme joulun? Kuinka joulu voisi olla meille aidosti Vapahtajamme syntymäjuhla?

Me tiedämme uskostamme ja sen perustajasta harvinaisen paljon. Me tiedämme monesta luotettavasta lähteestä, että historiallinen henkilö nimeltään Jeesus Nasaretilainen eli 2000 vuotta sitten Palestiinassa. Me tiedämme, että hän syntyi noin 4-8 vuotta eaa. Me tiedämme vain vähän Jeesuksen lapsuudesta, mutta melko paljon hänen myöhemmästä elämästään. Me tiedämme, että hän oli kuuluisa opettaja. Hänelle oli myös suuri maine parantajana ja ihmeiden tekijänä. Me tiedämme, että Jeesus kuoli noin vuonna 30 roomalaisten teloittamana ristinpuussa. Me tiedämme, että monet hänen opetuslapsistaan kokivat Jeesuksen ilmestyneen heille kuolemansa jälkeen. Me tiedämme, että näiden kokemuksien turvin he levittivät kristinuskon sanomaa, josta seurasi lopulta se, että kristinuskosta kasvoi maailman suurin uskonto.  

Nämä historialliset tiedot voivat allekirjoittaa monet ihmiset maailmanlaajuisesti. Ei tarvitse olla uskova tai kristitty hyväksyäkseen nämä Jeesuksen elämästä kertovat faktat. Muuta ei tarvita kuin sen, että on hieman perehtynyt historiaan ja omaa kriittis-objektiivisen ajattelutavan. Tähän asti päästään siis ilman uskoa. Ilman uskoa voimme kuitenkin vain raapaista kristinuskon pintaa. Ilman uskoa jää kokematta ja näkemättä kristinuskon ydin. Ilman uskoa ei voi nähdä pintaa syvemmälle. Ilman uskoa on lähes mahdotonta uskoa, että Jeesus on Jumalan Poika. Ilman uskoa on vaikea uskoa, että Jeesus teki ihmeitä ja paransi sairaita. Ilman uskoa on tuskallisen vaivalloista uskoa, että Jeesus on noussut kuolleista. Ilman uskoa ei voi uskoa, että Jeesus elää ja vaikuttaa häneen uskovissa. Ilman uskoa ei voi aidolla sydämellä uskoa joulunsanomaa: Jumala tuli ihmiseksi pelastamaan koko maailman. Sinut, minut, meidät kaikki! 

Tiedämme Jumalan lahjoittamalla uskolla ja Jumalan sanalla, että Vapahtajamme Jeesus Kristus syntyi pelastamaan tämän maailman. Tämä tietomme on täysin uskon varassa. Se on kokonaan Jumalan varassa. Kokonaan seimen lapsen varassa. Vaikka emme tarkalleen tiedä milloin Jeesus syntyi, silti saamme onneksemme juhlia vuosittain tätä suurta juhlaa. Tätä Jeesuksen syntymäjuhlaa vietämme tässä ja nyt. Nyt on se paras ja oikein aika iloita Jumalan pelastustyöstä. Hän kutsuu meitä iloon tässä ja nyt. Hän kutsuu meitä vapauteen. Tänään on Herramme päivä, iloitkaamme siis Herrassa! 

Seimen lapsessa, Jeesus lapsessa, meillä on uskomme salaisuus. Hänessä meillä on joulun salaisuus. Joulutavat ja perinteet saattavat muuttua, mutta yksi pysyy muuttumattomana: Daavidin kaupungissa on teille tänään syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Usko Vapahtajan syntymään säilyy ajasta aikaan. Se on joulussamme alkuperäistä. Hän syntyy tänään yhä uudestaan keskellemme. Tämä lupaus on kirjoitettuna jo Jeesuksen nimeen. Hänen toinen nimensä Immanuel tarkoittaa, että Herra on meidän kanssamme. Hän vaikuttaa meissä ja tahtoo asua sydämissämme. Tätä Herran läsnäoloa pyydetään myös juuri laulamassamme enkeli taivaan - virressä: ”Ah Herrani, mun Jeesuksen, tee asunnoksi sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista aina uskossa.”      

Seimen lapsi on puhdas, avuton ja vanhemmistaan riippuvainen. Samoin me olemme tänään Jumalan lapsia kapaloituna hänen armoonsa ja rakkauteensa. Vapahtajan tähden me olemme puhtaita, vapahdettuja ja tärkeitä – aivan jokainen. Olemme täysin  riippuvaisia Isästämme, Jumalasta. Kuten seimen lapsi on vielä keskenkasvuinen, keskeneräinen, oppimaton ja taitamaton, samoin olemme me Jumalan edessä. Häneen me turvaamme, hänessä me kasvamme, hänessä me viisastumme. Ja seimen lapsessa me kohtaamme Jumalan: Pojassaan hän on kulkenut ihmisen tien. Hän tietää, kuinka vaikea on olla ihminen. Hän tietää, mikä on ihmisen osa kärsimyksien, surun ja vaikeuksien keskellä. Hän tietää, kuinka vaikeaa on uskoa Häneen tässä jumalattomassa maailmassa. Hän tuntee meidät. Seimen lapsi tuntee meidät. Häneen turviin saamme tänäkin jouluna heittää arkemme huolet. Seimen lapsi tuli nimittäin kutsumaan juuri niitä, jotka tarvitsee Vapahtajaa. Hän tuli kutsumaan meitä, keskeneräisiä ihmisiä, jotka tarvitsemme Jumalan rakkautta. Toistemme rakkautta. Joulu – se on Jumalan suunnattoman rakkauden osoitus meille. Kiitos siitä Herralle!

Lopuksi toivotan teille kaikille rauhaisaa sydämen joulua apostoli Paavalin sanoin: “Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo, Pyhän Hengen voiman kautta.” Aamen. (Rm 15:3)