20.8.2016

Saarna 10. sunnuntai helluntaista (luontokirkko)


Luuk. 12:42-48
Jeesus sanoi:
    »Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
    Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
    Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.» 

Kolmiyhteisen Jumalamme rauhaa teille kaikille!

”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” 

Nämä Jeesuksen sanat puhuttelevat vahvasti. Ne tekevät sitä etenkin täällä suomalaisessa elinympäristössä ja täällä ainutlaatuisessa Korkeakosken maisemassa. Meille on nimittäin annettu ja uskottu niin paljon. Niin paljon hyvää. Hyvinvointia ja luonnonpuhtautta on siunaantunut yllin kyllin. Jokamiehenoikeuden nojalla saamme liikkua metsissä hyvin vapaasti ja aivan ilmaiseksi: marjastaen, sienestäen tai muuten vain samoillen. Tämän oikeuden turvin jokaiselle on annettu mahdollisuus nauttia luonnosta, hyödyntää sitä ja kantaa siitä vastuuta. Vaikka emme omistaisikaan maata paperilla, niin silti pääsemme siitä osalliseksi. Oletko koskaan miettinyt sitä, kuin monessa muussa maassa on näin laajat jokamiehen oikeudet? Arvaat varmasti, että aika harvassa. Tässäkin kohden meille suomalaisille on tarjottu suuri etuoikeus, josta tulee olla ylpeä ja josta kannattaa pitää kiinni. Sen tulisi herättää meissä syvää kiitollisuutta.   
      
Viikon aiheena luterilaisessa kirkkovuodessa on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.” Perusajatukseni on, että kaikki ympärillämme oleva on Jumalan lahjaa. Lähimmäiset, me itse ja koko luomakunta. Näitä lahjoja meidän tulee hoitaa uskollisesti ja parhaiden kykyjemme mukaan. Vapauden ja jokamiehenoikeuden mukana tulee vastuu: meidät on kutsuttu Jumalan moninaisten lahjojen taloudenhoitajiksi. Koska Luojamme, isäntämme, on antanut meille hyvin paljon, niin paljon myös vaaditaan. Sellainen palvelija saa kiitosta, joka yrittää parhaansa ja toimii isäntänsä tahdon mukaan. Sellaisen palvelijan päätä ei puolestaan silitellä, joka tekee tietäen väärin tai ei edes yritä toimia oikein. On sanomattakin selvää, että tahdomme olla ensimmäisen palvelijan kaltaisia. Tahdomme noudattaa Herran käskyjään hyvästä elämästä ja sen suojelemisesta. Siksi toivon, että kukin meistä voi sydämissään nostaa kätensä ylös, kun Jeesus kysyy: ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja?”      

Aivan kuten jokamiehenoikeus kuuluu nimensä mukaisesti jokaiselle,  samoin tehtävä huolehtia toisistamme ja luomakunnasta kuuluu jokaiselle. Kristitylle tämä tehtävä on kasteen nojalla annettu. Olemme ikään kuin kapteeneja tässä äärettömän kauniissa luomakunnassa. Meille on uskottu kallis lasti, joka ei lopulta ole edes omaamme. Laivakaan ei ole meidän, vaikka sen ruorissa seisommekin. Uskollisina palkollisina, kapteeneina, tämä laiva lasteineen tulisi luotsata perille. Onneksi emme ole tällä matkalla oman luotsaustaitomme varassa. Elämän myrskyissä ja aallokoissa meitä johtaa paljon taitavampi kapteeni, kapteeni isolla K:lla: Kristus. Hänen armonsa turvin saamme seilata kotirantaamme, taivaan kotiin. Jos kerran saamme täällä kokea niin paljon Jumalan hyvyyttä, niin ei kai meille kotisatamassa voida tarjota yhtään vähempää. Ei tietenkään! Siellä meitä vasta odottaakin ihana maa ja ehtymätön ilo. Psalmissa 16 sanotaan: ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu... Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.”

Toivon, että tämä päivä herättää meissä kiitollisuutta. Kiitollisuutta sitä kohtaan, että saamme Jumalan antamalla jokamiehenoikeudella nauttia, hyödyntää ja kantaa vastuuta kauniista luomakunnastamme. Saamme suojella luomakuntaa, kuten tätä upeaa Korkeakosken aluetta tehdään. Saamme kiittää siitä, että meille on annettu kyvyt, aistit, nauttia tästä hyvästä. Ymmärrämme, että tämä kaikki on lahjaa eikä suinkaan meidän omaa ansiotamme – tämä tietoisuus jos mikä synnyttää kiitollisuutta lahjan antajaa kohtaan! Sen tähden saamme tänään laulaa tutusta virrestä kaikesta sydämestämme: ”Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen!”