20.8.2016

Saarna valvomisen sunnuntai 19.11.2006 (Esko Jalkanen)


Matt. 24:36-44
Jeesus sanoi opetuslapsille:
     ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
     Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
                                                    
Tämän valvomisen sunnuntain 1. vuosikerran teksti on Jeesuksen vertaus kymmenestä morsiusneidosta, joista viisi oli viisasta ja viisi tyhmää. Viisaat pääsivät hääjuhlaan, tyhmät eivät.

Rooman katakombeista on löytynyt varhaiskristillinen kuva juhlahuoneesta. Siinä Jeesus sulhasena taivaallisen ilon riemastuttaessa morsiameen verrattavan kansansa on tullut keskustelemaan morsiusneitojen kanssa pitopöytään. Neitoja näkyy vain neljä. Viidennen tuoli on tyhjä. Kuvan tarkoitus on herättää katsojassaan kysymys, miksi yksi tuoli on tyhjä. Pian asia selvenee: tyhjä tuoli on katsojaa varten.

Jos sinä, ystäväni, vietät nyt todella valvomisen sunnuntaita, sinä kysyt, oletko juuri sinä se viides viisas valvoja, jolle Jeesus on varannut tyhjän tuolin suuressa ilojuhlassaan. Sano kanssani onnellisena: kyllä, minun tuolini se on.

Nyt sitten tutkimaan tämän valvomisen sunnuntain kolmannen vuosikerran evankeliumin mukaan, mitä valvominen on. Jeesus sanoo, että hänen tulemisensa on yhtä yllätyksellinen tapahtuma kuin vedenpaisumus Nooan päivinä. Jumala, Isä itse, on pitänyt tarkoin salassa ajankohdan, jolloin yllätys tapahtuu. Mitä me siis tekisimme Nooan tavoin? Hän pelastui hukkumasta, kun kaikki yllätykseen valmistautumattomat hukkuivat, vaikka hyvin tiesivät Nooan kertomana, että tulva tulee ja vie heidät mennessään. Kai heidän siinä kuivassa ja kuumassa maassa oli vaikeaa uskoa, että joskus voisi sataa vettä niin paljon, että kaikki laivassa olevia lukuun ottamatta hukkuisivat. Niin vain kävi. 

Jeesus mainitsee Nooan ajan ihmisistä, että he solmivat innokkaasti avioliittoja. Siksi kerron teille nyt mielikuvitukseni tekaiseman esimerkin tältä alueelta. Entäpä, jos sinun rakas aviopuolisosi tekisi niin suuren rikoksen, että hänet tuomittaisiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Kun selviäisit ensimmäisestä järkytyksestäsi, alkaisit miettiä, mitä tekisit elämäsi ja kotisi uudessa tilanteessa. Huomaat, että kymmenen vuotta on pitkä aika. Et jaksa olla niin kauan erossa rakkaasta puolisostasi. Et tarvitsekaan, sillä tokihan vangit meillä hyvässä Suomessa saavat vastaanottaa läheistensä vierailuja. Lähdet tapaamaan rakastasi niin pian kuin se vankilan sääntöjen mukaan on mahdollista. Ja jos häntä rakastat oikein paljon, käytät kaikki muutkin tilaisuudet hyväksesi pitääksesi yhteyksiä yllä. Kun seurakuntasi diakoniaväki tekee vankilavierailun, lyöttäydyt mukaan. Otat selville, millaisen joulupaketin saisit hänelle valmistaa. Siihen panisit suurimman sallitun määrän kaikkea hyvää. Näin varautuisit viettämään kaikki edessä olevat pitkät eron vuodet. Ei puhettakaan siitä, että päättäisit olla hoitamatta yhteyksiä niin kauan kuin vankeus kestää.

Muutama vuosi on kulunut tapaamisten ja kirjeiden merkeissä. Ja sitten tapahtuu se suuri päivä. Puolisosi on anonut armahdusta presidentiltä. Hän on käyttäytynyt kaikin tavoin kunnollisesti vankilassa. Siihen hän saattoi perustaa anomuksensa päästä vapaaksi ennen kuin kymmenen vuotta olisivat kuluneet loppuun. Yhtenä kauniina päivänä hän saapuu kotiin! Helppo on meidän kuvitella sitä riemua.

Tämän tekaistun esimerkin jälkeen kysyn sinulta ja itseltäni, olemmeko tehneet kaikkemme pitääksemme yhteyksiä yllä Jeesukseen, joka ei vielä ole tullut. Jeesus on kuin sinun rakkaimpasi, mutta poissa luotasi. Muistathan hänen puhelinnumeronsa, johon voit soittaa milloin vain. Sehän on tuo vanha tuttu 5015. Eli Ps. 50:15 ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Joulupaketin voit lähettää Jeesukselle jonkun hänen oikein vähäisen veljensä tai sisarensa osoitteella. Jeesus sanoo, että kaikki tällaiset rakkauden lahjat tulevat hänelle itselleen. Sinulla on oma paikka täällä kirkossa ja ehtoollispöydässä. Älä katso sitä, että jonkun lähimmäisesi tuoli täällä on aina tyhjä. Huolehdi vain siitä, että tämän Jeesuksen hääsalin viides tuoli peräti kuluu sinun käytössäsi. Taivaallinen Isä sitten järjestää kyllä sen yllätyksen hetken, jolloin Jeesus tulee niin kuin sulhanen häihinsä.

Ajattelemme nyt myötämielin ja rukouksin niitä monia vankiloista vapauteen päässeitä vankeja, joilla ei ole ketään rakasta ihmistä, jonka luo mennä ja joka ilahtuisi heidän ilmestymisestään kotiovelle. Vielä viimeisellä tuomiolla meiltä kysytään, olemmeko käyneet vankeja ja sairaita katsomassa.

Minulla on mielessäni vielä yksi aviopuolisoiden pitkästä erosta kertova esimerkki, joka ei ole tekaistu juttu, vaan on ihan totta. Tämä tapaus on niiltä ajoilta, jolloin Skuoritsankin inkeriläiset muiden heimolaisten- sa tavoin joutuivat kokemaan hirveät ajat. Siellä Alapurskovan kylässä asui nuori aviovaimo ja –mies pienen poikansa kanssa. Kaikki rakastivat toisiaan niin kuin vain perheen jäsenet kykenevät rakastamaan. Mies pakotettiin puna-armeijaan. Saksalaiset hyökkäsivät Skuoritsaan ja valtasivat alueet. Taistelun tuoksinassa kranaatti osui siihen bunkkeriin, jossa Pekko oli, räjähti, ja silminnäkijän mukaan kukaan siinä bunkkerissa ollut ei jäänyt eloon. Tämä uutinen kerrottiin vaimolle, joka läksi sitten muiden inkeriläisten tavoin pienokainen mukanaan Suomeen.

Täällä ahkera vaimo sai hyvän toimeentulon ja sai jäädä tänne, kun muiden inkeriläisten oli sodan päätyttyä palattava Neuvostoliittoon. Hän kohtasi täällä hyvän, uskovaisen miehen ja solmi hänen kanssaan uuden avioliiton. Uusi isä rakasti pientä poikaa kuin omaa poikaansa ja antoi hänelle jopa sukunimensä.

Ja vuosien jälkeen vaimo sai kokea sellaisen yllätyksen, jota hän ei olisi unissaankaan voinut kuvitella. Posti toi hänelle kirjeen, jonka käsiala oli tutuista tutuin. Kirjeessä luki: ”Haavoituin vaikeasti, kun saksalaisten panssari ampui bunkkeriimme täysosuman. Siinä rytäkässä taisivat kaikki muut pojat kuolla. Minä olin tajuttomana pitkän aikaa enkä pystynyt puhumaan puoleen vuoteen.” Kirje päättyi: ”Tulkaa kotiin. Tulkaa niin pian kuin voitte. Minä odotan teitä. En häpeä tunnustaa, että olen ikävöinyt ja ikävöin teitä hyvin paljon. Jään jännittyneenä odottamaan vastaustasi. Voi, että tämä kirje tavoittaisi sinut, rakas. Rakastan teitä. Pekko”

Vaimolla oli nyt kaksi aviomiestä. Hän rakasti kumpaakin. Siinä oli selvittelemistä. Kipeät asiat ratkaistiin niin, että jälkimmäinen Suomessa solmittu avioliitto jäi voimaan ja ensimmäinen mitätöitiin.

Jeesus Kristus on jo kasteessa tehnyt ikuisesti kestävän liiton meidän jokaisen kanssamme. Seurakunta on Kristuksen morsian. Hän on kyllä kuollut, mutta hän viipyi kuoleman vallassa vain kolme päivää. Ilmestyskirjan mukaan Jeesus sanoo: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti.” (1:17b-18) Kenenkään ei siis tarvitse olla epätietoinen, kestääkö avioliittoon verrattava rakkauden liitto hänen ja Vapahtajan välillä, mutta aivan liian monet ihmiset uskottelevat, että Jeesus on  nykyihmiselle kuollut ja hän voi katsoa kasteen liiton kohdallaan rauenneeksi. Hän jättää Jeesuksen sekä liittoutuu kaiken sen mielestään arvokkaan, hyvän ja kauniin kanssa, joka kuuluu tähän näkyvään maailmaan. Miten tyrmistyttävä onkaan kerran maallistuneille ihmisille se hetki, jolloin Jeesus äkkiarvaamatta tulee hänen luokseen ja muistuttaa ensimmäisestä liitosta, jonka piti kestää ikuisesti. Vain Nooan ajan tyrmistykseen tai varkaan yölliseen tihutyöhön tätä tyrmistystä voi verrata.

Eihän meistä kukaan halunne luopua liitosta Jumalan kanssa? Sanomme samassa uskon varmuudessa kuin Psalmin kirjoittaja: ”Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi. Se on minulle ylen rakas.” (Ps. 119:167) 

Jos emme uskalla kerskua uskollisuutemme ehdottomuudesta, voimme kuitenkin katsoa Getsemanen yössä valvovaa ja rukoilevaa Jeesusta ja pyytää valvoa hänen kanssaan. Kaikkia yhteyden pidon muotoja Jeesuksen kanssa saamme käyttää, mutta aivan erityisesti rukousta. Taize-yhteisö laulaa tällaisen rukouksen: ”Valvomaan ja rukoilemaan rohkaise Jeesus, kanssasi Jeesus!” Heidän tapansa on toistaa toistamasta päästyä tätä rukousta. Näin rukoillen mekin pysymme valveilla siihen päivään saakka, jolloin Jeesus tulee.   Sinä olet se viides viisas Jeesuksen tulon odottaja, joka saa istua hänelle varatulle paikalle Kuninkaan Pojan hääjuhlassa. Se viides tuoli on sinun. Älä luule, että se on jonkun toisen, joka on hetkeksi poistunut, mutta tulee siten omalle paikalleen. Sinun paikkasi se on.