20.8.2016

Saarna 2. sunnuntai pääsiäisestä (misericordia domini) 26.4.2009 - Esko Jalkanen


Joh. 10:11-16
Jeesus sanoo:
    ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
    Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”

Jeesus esittää tässä evankeliumissa erityisen jyrkän väittämän tosi onnellisten ihmisten joukkiosta. Se on lauma, jota hän itse hoitaa ja holhoaa. Muut ihmisjoukkojen johtajat tekevät paimenen työtä vain itsekkäistä syistä. Pimenen pitää saada villoja ja lampaanlihaa omaan käyttöönsä. Jeesus nimittää heitä varkaiksi ja rosvoiksi. Todella vähemmän kohteliasta puhetta muista paimenista! Lammastarhan aidan yli kiipeileviä rosvoja he ovat.

Jeesuksella on tiedossaan ja käytössään hyvät laitumet raikkaine ja puhtaine vesilähteineen. Muut paimenet eivät välitä samalla tavoin lampaittensa hyvinvoinnista. Totisinta totta tänäkin päivänä! Kun tehtaita suljetaan kannattamattomina, vaaditaan että yritysten pitäisi huolehtia irtisanottujen toimeentulosta. Harvat nykyajan patruunat katsovat, että heillä olisi tällaisia velvoitteita. Irtisanotut saavat etsiä toimeentulonsa muualta. Jeesus ei ole koskaan näin kovasydäminen laumansa lampaita kohtaan. 

Jeesuksen laitumet eivät ehdy koskaan. Vertaus hänen laumansa hyvistä laitumista jatkuu Ilmestyskirjan tiedonantoon saakka: Siellä Jumalan ja Karitsan ikuisuudessa nälkä ei heitä vaivaa, ei jano, enää heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille. (Ilm 7:16-17) Nälkää, janoa ja paahtavaa hellettä vastaan Hyvä Paimen on taistellut laumansa puolesta tässä meidän nykyisessä maailmassamme, mutta nämä pahat asiat ovat heille tuttuja ja jopa itse koettuja Jeesuksen hyvästä kaitsennasta huolimatta. Jumalan ikuisilla laitumilla ei sitten ole mitään puutetta eikä kärsimystä missään muodossa. 

Panittehan, hyvät ystävät, merkille sen, ettei Jeesuksesta käytetä tulevassa elämässä nimeä Hyvä Paimen, vaan Karitsa, vaikka hän edelleen tekee samaa työtään: kaitsee laumaansa hyvin. On pakko tätä muutosta ajatellessaan kysyä, milloin ja miten Paimenesta tuli kuin paimennettava Karitsa, kaikkein pienin vuona?

Tähän ongelmaan sain mielestäni erinomaisen hyvän vastauksen kuunnellessani Kiirastorstaina J.S. Bachin Matteus-passiota. Evankeliumissa oli päästy siihen kohtaan, jossa pääsiäisjuhlille kokoontunut kansa huusi, että Jeesus piti ristiinnaulita, ja rosvo Barabbas, yksi aidan yli kiipeillyt omaa etuaan tavoitteleva kansanjohtaja, tuli vapauttaa. ”Ristiinnaulittakoon” –huudon jälkeen kristittyjen laulajien kuoro hämmästelee: ”Kuinka ihmeteltävä onkaan tämä rangaistus! Hyvä Paimen kärsii lammasten puolesta. Palvelijainsa puolesta maksaa heidän velkansa heidän vanhurskas Herransa.” Näin on ajateltava: Hyvä Paimen muuttui Karitsaksi silloin, kun ihmiset vaativat Jeesuksen ristinnaulittavaksi ja kun tämä toteutettiin Golgatalla. Keskimmäisellä ristillä riippui kuolleena pääsiäislampaana, teurastettuna Karitsana tämä entinen Hyvä Paimen, joka aikaisemmin oli huolehtinut lampaittensa hyvinvoinnista niin monessa  mielessä. 

Pitkästäperjantaista lähtien Jeesus kaitsee laumaansa Hyvänä Karitsana, joka todella on se rikas ja vanhurskas Herra, joka maksaa lampaittensa syntivelat, ei kullalla eikä hopealla, vaan kalliilla verellään, kuten Pietari kirjoittaa kirjeensä ensimmäiseen lukuun. Jeesus jäi hamaan iankaikkisuuteen Karitsaksi, joka istuu Isänsä kanssa valtaistuimella ja Hyvänä Karitsana kaitsee omaa laumaansa, jonka ei enää tarvitse nähdä  nälkää, janoa eikä paahtavaa hellettä uudeksi luodun auringon paahteessa. Kuinka ihmeteltävä oli Jeesuksen ristillä kokema rangaistus ja vielä enemmän ihmeteltävä on se portti, Jeesus yksin, jonka kautta ainoastaan käy tie ikuisille hyville laitumille!

Vain ristiltä loistavassa valossa  näemme tämän sunnuntain evankeliumin sanat tosiksi: Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä ja hän löytää laitumen. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Miten vastakohtainen onkaan tämä totuus aikanamme Suomessakin levitettyyn valheeseen nähden: Kaikki uskonnot ovat samanarvoisia. Monien ihailemat ateistit sanovat saman näin: Kaikki uskonnot ovat yhtä arvottomia ja kirkko on se kaikkein arvottomin, josta pitää erota. Jeesus sanoo: Minä olen ainoa portti elämään, yltäkylläiseen elämään.

Syventykäämme vielä Raamatun valossa tähän Jeesuksen ainoalaatuisuuteen ihmislauman paimenena! (Jh 1:1-4a) Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä. Siis: kun mekin tässä läsnäolevat ihmiset ja Jeesuksen pienet karitsat synnyimme olemattomuudesta elämään, me saimme elämän lahjan juuri Jeesukselta. Ei kukaan varas eikä ryöväri, jollaiset tyypit tahtovat meitä paimentaa erilleen Jeesuksesta, ole meille antaneet elämää. Eikä kukaan tähän mennessä ole vielä kyennyt luomaan elämää tyhjästä, vaikka sitä on yritetty. Yhtäpitävästi Johanneksen kanssa Paavali kirjoittaa Jeesuksesta: Hän on näkymätön Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. (Kol 1:15-17) Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol 1:18)

Näin Jumala on sanonut kysymättä meiltä lupaa, saako ihmisille puhua näin Hyvän Paimenen ainutlaatuisuudesta. Jeesus on ainoa portti todelliseen elämään.

Vanhan Paavalin täytyi kirjeessään todeta nuorelle Timoteukselle omasta tilanteestaan: Muista, että Jeesus Kristus on herätetty kuolleista niin kuin minä julistan. Hänen vuokseen minä kärsin, olen vieläpä kahleissa kuin rikollinen, mutta Jumalan sana ei ole kahleissa. (2 Tim 2:9) Tämän ajan suuri kahle on ihmisten laajalti omaksuma tapa olla lukematta ja kuulematta, mitä Jumala sanassaan haluaa puhua. Jeesuksen opetuksessa Jumala puhuu omilleen Hyvän Paimenen lempeällä äänellä. Erotammehan me tämän puheen maailman moniäänisen puheensorinan joukosta? Lampaat eivät tunne vieraan ääntä. Oman paimenensa äänen ne kyllä tuntevat. Tämä kutsuva, hoitava ja rakastava ääni ei ole kahleissa. Se on kuulunut tänäänkin ja tulee kuulumaan aina. Sitä ääntä me seuraamme.