21.8.2016

Saarna 9. sunnuntai helluntaista 6.8.2006


Matt. 7:24-29
Jeesus sanoo:
    »Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.»
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. 

Tahdotko tulla täydelliseksi? Täydelliseksi ihmiseksi, kristityksi? Vai onko elämäsi liian helppoa? Uupuuko elämästäsi tavoitteita, kaipaatko lisää haasteita? Kuulostaako kirkon opetus liian usein hampaattomalta lepertelyltä, vailla entisajan potkua ja jämäkkyyttä?

Älä säikähdä, et ole unessa! Mainostelevision moneen kertaan nähty TV-shop -ohjelma ei pyöri tällä hetkellä silmiesi edessä, vaikka senkaltaiselta myyntipuheelta tämä saattaisi ensialkuun kuulostaakin. Tarkoituksena ei nimittäin ole kaupitella humpuukia, ihmisviisautta tai ihmiskeksintöjä. Tarjolla ei ole edullista ja nopeaa tuotetta elämänlaadun tai tietyn ongelman korjaamiseen. Tarjolla ei ole myöskään ihmepilleriä tai trimmeriä, joka muuttaisi kaiken yhdessä yössä toiseksi. Ei. Tämänkaltaisia tuotteita ei kaupitella tänään saarnastuolista. Onneksi. Sen sijaan tarjolla on lakia ja evankeliumia, Jumalan sanaa kokonaisuudessaan. Vuorisaarnasta, Jeesuksen tunnetuimmasta opetuskokonaisuudesta, haastellaan. Sen edessä pysähdytään, sen sanomaa kuunnellaan. Totisesti, meidän on syytä kuunnella Jumalan pyhää sanaa. Kuunnella sydämellä, järjellä ja kaikilla aisteillamme. Siinä on toivomme, siinä on uskomme. Vasta Vapahtajamme puheen kuulemisesta syntyy aitoa uskoa, kuten Paavali Roomalaiskirjeessään toteaa: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (10:17). Tätä kuulemisen kykyä ja lahjaa Herralta toivomme. Lisäksi pyydämme, ettemme jäisi ainoastaan sanon kuulijoiksi, vaan kasvaisimme sen tekijöiksi. Niinpä olkaamme elämässämme kahden rakentajan -vertauksen viisaita rakentajia: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.”

Jos siis tahdot tulla inhimillisesti täydelliseksi ihmiseksi tai kaipaat haasteita elämääsi, otappa esiin Jeesuksen vuorisaarna. Se löytyy Matteuksen evankeliumin luvuista 5-7. Sen opetuksien edessä nöyrtyy kummasti parhainkin uskonkilvoittelija! Päivän evankeliumi, vertaus kahdesta rakentajasta, on kyseisen opetuksen päätös. Haastava päätös. Vuorisaarnasta löytyy lähes kaikki, mitä tarvitaan, jotta eläisi oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti. Se on kristityn moraalioppi tiivistetyssä muodossa. Vuorisaarnassa on vaatimuksia, ohjeita ja lupauksia. Siellä on vertauksia ja viisauksia. Siellä opetetaan oikeasta jumalanpalveluksesta, rukouksesta ja lähimmäisen kohtelusta. Siellä varoitetaan vääristä opettajista ja opeista, vääristä elämänarvoista. Mutta lähimmäisen etu on kaiken Jeesuksen opetuksen A ja O. Johtoajatuksena on niin sanottu kultainen sääntö: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat” (7:12). Jeesuksen mukaan koko laki voitiin tiivistää tähän ohjesääntöön. Muuta ei tarvita. Kuulostaa niin kovin helpolta, jopa helpommalta kuin TV-shoppien tarjoamat niksit. Mutta kuinka vaikeaa onkaan seurata tätä opetusta! Ken pystyykään olemaan se järkevä rakentaja, joka kuulee ja toteuttaa Jeesuksen opetuksen? 

Vuorisaarna on herättänyt ihastusta yli uskonrajojen. Se on saanut suuret ajattelijat kiittelemään ja hämmästelemään Jeesuksen opetuksia kautta aikain. Gandhit ja tolstoit ovat hymisseet sen opetuksien edessä. Heitä on kiehtonut esimerkiksi Jeesuksen ehdoton väkivallattomuuden vaatimus: ”Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin” (Mt 5:39). Tämä on kuitenkin vain yksi vuorisaarnan monista opetuksista, vaikeista opetuksista. Helppoutta ja hengähdystaukoja ei sen lukijalle ole luvassa: jae jakeelta rummutetaan yhä uusia vaatimuksia ja ohjeita. Niin sanottua lakia piisaa! Vai mitä sanotte seuraavista vuorisaarnan aineksista: kristityn pitäisi olla tekoineen valona pimeässä maailmassa, jotta muutkin näkisivät hänen hyvät tekonsa ja ylistäisivät sen myötä taivaan Isää (5:15-16), lakia tulisi noudattaa paremmin kuin hurskaat fariseukset ja lainoppineet (5:20), joka sanoo toiselle 'Sinä hullu' on ansaitseva helvetin tulen (5:22), jos oikea silmä sattuu viettelemään, se pitäisi repäistä irti ja heittää pois, vihamiehiä kuuluisi rakastaa ja heidän puolesta tulisi rukoilla (5:44). Lisäksi Jeesus opettaa, ettei saisi kantaa murhetta huomisesta (6:25-34), ei saisi tuomita (7:1-2), tulisi välttää mammonan tavoittelua (6:19-20), kulkea kaitaa pelastuksen tietä (7:14) ja tehdä hyviä hedelmiä (7:18). Muu kuin täydellisyys ei riitä Jeesukselle: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (5:48). Joko rupeaa näiden vaatimusten edessä hirvittämään, että kantaa nimeä kristitty, Jeesuksen opetuslapsi?

Meitä kristittyjä kutsutaan rakkauden lain seuraamiseen. Tunnemme Jeesuksen kautta Jumalan ja totuuden, joten emme voi enää kulkea laput silmillä. Meillä ei ole tekosyitä jättää tekemättä hyviä tekoja. Lähimmäisen hätä ei voi olla koskettamatta. Ei turhaan apostoli Jaakob sano: ”usko ilman tekoja on kuollut” (Jaak. 2:17). Tunnemme myös tarkkaan nämä Raamatun sanonnat: 'Hedelmistään puu tunnetaan,' 'ei samasta lähteensilmästä pulppua sekä makeaa että karvasta vettä,'  'Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon.' Hengellinen velttous on elävän uskon pahimpia vihollisia. Välinpitämättömyys johtaa uskosta luopumiseen. Tämän takia tarvitsemme lakia, Jeesuksen miltei mahdottomuuksia vaativaa lakia. Tämä laki pitää meidät liikkeellä ja kannustaa yrittämään enemmän. Välillä – itse asiassa aika usein – on virkistävää huomata olevansa kaukana täydellisyydestä. Silloin tuntee piston sydämessään ja huomaa tarvitsevansa Jumalaa ja hänen anteeksiantoaan. Oma synnintunto ajaa ihmisen Jumalan luo. Oikein toteaa Urho Muroma sanottuaan: ”Vain siellä, missä eletään elävässä synnintunnossa, siellä voidaan myös elää armon tunnossa. Muutoin kaikkinainen puhe armosta on vain järjen päätelmiä ja suun höpinää.” Mitä on synnintunto? Se on tietoa oikea ja väärästä. Se on halua kääntyä Jumalan puoleen. Se on halua rakentaa toiselle ja itselleen sellainen talo, jonka perusta kestää. Se on yrittämistä, jossa ei pelätä virheitä, vaan tehdään mitä sydän sanoo. Mutta ensi sijassa se on nojaamista Jumalan lupaukseen: ”Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän” (Room. 2:7). 

Sananlaskuissa sanotaan: ”Myrskyn mentyä jumalaton on poissa, mutta vanhurskaalla on kestävä perusta” (10:25). Meillä jokaisella on talo rakennettava, oma elämäntalomme. Vastuuta ei voi paeta, vaan vastuussa oleva rakennusmestari olemme me itse. Kukaan ei voi rakentaa toisen puolesta, kun on kyse omasta elämästä ja suhteesta Jumalaan. Elämä on niin suuri asia ja kallis lahja, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Se on valettava kestävälle pohjalle. Välttämättä. Tämä kestävä pohja on Jeesus Kristus. Hänen työnsä ja sanansa eivät häviä koskaan: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Mt 24:35). Hän on auktoriteettimme, joka puhuu Jumalan totuutta, ei sitä mitä tahtoisimme tai vaatisimme kuulla. Jeesus 'opettaa niin kuin se, jolle on annettu valta,' ei niin kuin monet meidän yhteiskuntamme viisaista, jotka eivät tunne totuutta. Kristus on kulmakivemme. Jos emme rakenna taloamme hänen varaansa, Raamattu ei lupaa kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Kun elämänmyrskyt kohtaavat niin jumalattomalla ei ole turvaa, mutta vanhurskaalla on sen sijaan samoissa myrskyissä kestävä perusta. Toinen seisoo hiekalla, toinen kalliolla. Sama myrsky, samat tulvat, samat päälliset rakennusaineet, mutta eri perusta. Toisella väliaikainen perusta, toisella ikiaikainen. Toisella ei mitään turvaverkkoa, toisella näkymättömät kädet jotka kantavat hädän yllättäessä. Toisella talo sortuu maan tasalle, toinen selviää pintavaurioilla ja pienellä uudelleen nikkaroinnilla. Kumpi rakentaja olet? Oletko järkevä mies, joka rakentaa kalliolle vai tyhmä mies, joka rakentaa hiekalle? Nojaatko Jumalan armoon, lupauksiin ja Jeesuksen sanaan vai katoavan maailman tarjoamiin rakennuspalikoihin? Houkuttelevatko tämän maailman pikareseptit ja ihmetuotteet enemmän kuin pitkäjänteinen Herran huoneen rakentaminen, joka ei tunne oikoteitä? 

Jeesuksen sanat vapauttavat. Vuorisaarna ei lain saarnaa, vaan vapauden saarnaa. Se täydellistä saarnaa, epätäydellisille ihmisille. Jeesus sanoo: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita" (Joh 8:31-32). Hänen sanojensa kuuleminen ja noudattaminen ei ole meille pakkopullaa, vaan iloinen velvollisuus.  Hänen luomalle perustalle on ilo rakentaa, vaikka pohjatyö vaatisikin enemmän yrittämistä. Kallioon rakentaminen on aluksi suuritöisempää, kun hiekkaan rakentaminen – tämä on totta. Mutta lienee selvää, kumpi ratkaisu on parempi pitkässä juoksussa. 'Jumala on kalliomme.' Totuus tekee meistä todella vapaita, vapaita elämän rakentajia. Vapaita toimimaan lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Tahdomme etsiä Kristuksen avulla hyvää ja uskoa sen siunaavaan voimaan: ”Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy” (Snl 11:25). Koska armo ylittää määrättömästi lain vaatimukset, niin muistutamme itseämme Jumalan armosta. Jatkuvasti. Yksin hän meidät pelastaa ja ikiaikaisen talomme rakentaa: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef 2:8-10). Aamen.